31 Maa 2010 Elvis se lähti naisiin, tinttantanttantallallei..
 |  Category: Blogi  | One Comment

On nimittäin ollut viime sunnuntaista saakka niin hiljaista ja rauhallista kotona että! Katri, the Luottotrimmaaja, käväisi Järvenpäässä ja nappasi Gigolon mukaansa pienelle seksilomalle Lappeenrantaan. Siellä yksi morsmaikku odotteli valmiina sulhon saapumista. Sunnuntaista saakka on siis kotoa puuttunut se pikkuinen ikiliikkuja ja ikivinkuja, joten hiljaiset illat ovat olleet melko outoja. Kummallista, miten johonkin välillä niinkin rasittavaan tapaukseen on tottunut. Ja sitähän melkein kaipaa, sitä pikkusta hermopainetta nostattavaa otusta.

Höhhöh. Kovasti meinaa ahdistaa nämä harmaat ”kevätkelit”. Olo on kun syksyllä, paitsi että illalla näkee valoisamman ajan ansiosta edes pikkusen pidemmälle. Mutta ihan yhtä synkkää ja harmaata ja märkää ja yäk on nyt kun oli syksylläkin. En tykkää. Talvi on kivaa ja kesä on kivaa. Mut ei mitään siltä väliltä. Ne ei oo kivoja. Lisäks tuo kevät ei sitten meinaa tullakaan vaikka se kovasti uhkaili, niin hurjaa vauhtia lumet ainakin suli. Tänä aamuna oli nimittäin kaikki paikat niin jäässä pihalla, että luistellen sain asemalle kävellä. Hienot telemarkitkin vetäsin matkalla, mutta empähän kaatunut. Niin, ja junakin oli taas myöhässä, joten ehkä tästä vielä joku kiva takatalvi saadaan aikaseks. Jeejee. Olin sitäpaitsi niin toivonut, että pääsiäisenä päästäisiin jo ukkometälle treenaamaan kaikkien rojujen hakujen jälkeen, mutta taitaa nuo kinokset vielä sen verta isoja olla ettei päästä. Höh.

Lomaakin pitäis varmaan töistä pitää, sitä kun on lain puolesta oikein määrätty. Nyt kun ei ole oikein mahdollisuutta lähteä mihinkään reissun päälle, tuntuu jotenkin turhauttavalta pitää lomaa. Sehän menee ihan hukkaan jos on vaan kotona! Lomalla pitäis pystyä viettämään lomaa eikä maata kotona sohvalla syleskelemässä kattoon. Tai siivoomalla, niinkin mie oon viime keväänä lomaa viettänyt. En taho viettää enää. On sitäpaitsi ikävää mennä takas töihin ja todeta utelijoille, että mitäpä tein lomalla. NO MAKASIN SOHVALLA!

Taidan siis vaihtaa asentoa ja käydä makuulle, tähän sohvalle. Ehkäpä taloon tulee eloa ja meininkiä taas perjantaina, kun naistenmies saapuu kotia :)

25 Maa 2010 Yksikseiskös itkeskelet
 |  Category: Blogi  | 2 Comments

Oli pakko testata miltä tuo näyttää kirjotettuna. Tuli vaan lenkillä mieleen. En kyllä itekseni itkeskele just nyt, mutta kohta saatan itkuun pillahtaa. Noh, te kolme-neljä lukijaa viime syksystä varmaan ehkä muistatte kun kirjottelin ihmetysharrastuksesta juoksemisesta. Ja siitä miten se tulee loppumaan hienoista uusista lenkkareista huolimatta. Hassua tässä on se, että juoksu ei tod ole loppunut sen takia et olisin tullut järkiini. Itku pitkästä ilosta ja pieru p***an jauhamisesta, vai miten se meni. Nyt kuitenkin taitaa tulla itku pitkästä ilosta sen takia, että taas on liikunnan riemut jäänyt sen takia että paikat ei kestä. Aluksi ihan oikeasti innoistuin tuosta jonkunasteisesta kipittelystä, mutta sit tuli kovat pakkaset mitkä vähän rajoittivat näitä kirmailuja. Pakkaset ei kuitenkaan minuu pysäyttäny, vaan se että viime syksystä saakka kuitenkin kantapää on kipuillut ja pari viikkoa sitten vihdoin kävin lääkärissä ottamassa selvää mistähän tämä johtuu. Syy selvisikin; tulehdus akillesjänteessä kantapäässä. Joo-o, kantapäässä akillesjänteen tulehdus.. Ja koska tää on jatkunu pitkää ni tulee ”selviytyminenkin” olemaan pitkää.

Oli kuitenkin pakko taas pariin kertaan käydä testaamassa josko tuo kantapää kestäisi juoksemista. Eihän se kauheesti kestä. Oli muuten hassua huomata, että ihmeellisesti jaksaa juosta vaikka tunnin ilman ongelmia. Sen jälkeen tosin ongelmana on tuo kantapää. Hermot menee ku on koko ajan aina jotain paikkaa remontissa. Lääkärikin selitti parenemisen pituutta siten, että joka askeleella kaksi kertaa miun siron kropan paino käy sen tulehtuneen kohdan päälle, eikä kanta-astuminen yhtään paranna asiaa. Lääkäri suosittelikin kannallisia kenkiä, mitkä ihan vaan lääkärin kehotuksesta kävin kahdet kappaleet ostamassa :)

Lenkillä tulee yleensä ihan yhtä paljon hienoja ajatuksia vastaan kun istuessa vessassa. Kaikkea ajatuksen juoksua en ehkä jaksa kirjoitella, mutta jonkun verran pitää kuitenkin avautua. Ensinnäkin se, että mistähän johtuu että kausittain tulee tällaisia hetkiä, että on koko ajan nälkä ja että voisi syödä melkein mitä vaan? Aika raivostuttavaa, kun parin tunnin välein on nälkä. Ja kun vielä olen niin saamarin laiska käymään kaupassa niin sitten kiukuttaa kun ei ole edes mitään syötävää ikinä. Kaamee oravanpyörä.

Toinen juttu mihin päädyin lenkillä, että olis kamalan kätevää jos ei olisi tissejä ollenkaan. Tai että ne olis vaikka irroitettavat. Joojoo, ihan tosi. Kun kuitenkaan miun juokseminen (tai mie mutenkaan) ei ole millään tasolla verrattavissa pamelapeivotsimaiseen rannalla viehättävästi hölkkäämiseen, olisi paljon kätevämpää jos noita ei olisi ollenkaan. Ei ole kiva jos kolmekymppisenä eton harrastuksen takia nää ulokkeet roikkuu jossain navan alla. Sitäpaitsi kantapäähänkin kohdistuis vähän vähempi painoa, jos juostessa ei olis tissejä. Noh, kunhan ajattelin..

Noni, se mitä te kuitenkin tulitte tänne katsomaan on Elviksen ja Rikkan (Rikan?) pentujen kuvia. Tiedän kyllä ettei miun sairaskertomuksen ja kehon osat ole se hittijuttu, mutta piti vähän keksiä kuitenkin jotain. Varotuksen sanana, että vaikka kuinka yritin vajaassa tunnissa opetella pentujen nimet, niinhän siinä kävi etten niitä muista. Kyseessä on kuitenkin Mahottoman Q-pentue. Toinen varoituksen sana on, että koska samassa kasassa oli yhteensä 11 pikku mahotonta, kuvissa on myös Nastan pentuja. Kuvia tuli napsittua lähes sata, mutta tässä niistä nyt muutamia. Anne varmaan korjaa, jos yksilökuviin on sattunut Nastan pentuja, joita luulen Rikan pennuiksi :) Yhtä lutusia ne oli kaikki! Ihastelkaahan ihmiset :

Tyttö Toinen Tyttö

Tyttö nro 3

Poika Toinen Poika

Ja muutama yleishörhöilykuva:

Anne, minä ja pentuja nukkuvia kakaroita minä ja pennut pentu vetoketjussa laumassa nukkuvat pentu vetoketjussa Rikka ja pennut pentu hännässä Kanikoira

21 Maa 2010 Vimmaa päällä
 |  Category: Blogi  | 7 Comments

Koiran kanssa nimittäin. Kotivimmasta ei voi puhua, sillä uudessa asunnossa on vietetty nyt viikon päivät enkä vieläkään ole saanut tavaroita paikoilleen.. Elvis on tosin auttanut tässä asiassa, sillä mitä enemmän tavaraa on lojunut ympäriinsä, sitä enemmän Elvis on sitä tuhonnut. Joten tavaraa on saanut laittaa suoraan roskiin, eikä turhalla roinalla ole tarvinnut hyllyihin ympätä. Parempiin suihin on mennyt muutaman dvd:n kotelo, villalankarullia, kakkapussipidike, korurasioita, muovipullo yms.. Eli vissiin turhaa rojua. Ainii, ja lisäks yks maljakko. Sitä tosin Elvis ei syönyt mutta hajotti kuitenkin. Koiran elämää..

Niin, siitä vimmasta. Ensimmäisen kerran aikoihin harmitti ihan tosi kovaa, kun meinasi jäädä tottistelut sunnuntailta taas väliin. Koulutan siis ite muutamaa ryhmää (kyllä, pilaan muidenkin koirat) sekä itte olen treenannu Elviksen kanssa ohjatusti. Taaskin auto oli jossain muualla, joten koira meinas taas jäädä sunnuntaitreeneistä pois. Onneksi taas kerran sain Mialta kyytiä, joten Elviskin pääsi reenailemaan. On ihana harjoitella Elviksen kanssa liikkeitä, kun se on niin innoissaan suurimman osan ajasta. Jostain syystä sillä on vaan taas kausi, että ihanan ihanat pallot tai patukat eivät kiinnosta laisinkaan. Onneksi koira on kuitenkin pohjimmiltaan niin ahne, että namipalkalla tekeminen maistuu. Tulin tänään ihan oikeasti siihen tulokseen, että Elvis on koulutusta vaille tokovalio :) Enää puuttuu siis vain pieni, mutta sitäkin olennaisempi osa.. Ei siinä, ei miulla oikeesti ole tavoitteena ehkä kisailla näissä jutuissa. Ei miulla riitä taidot tai kärsivällisyys. Mutta mukavahan toimivan koiran kanssa on reenailla :)

Sen verran ajattelin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni, että kysyin onko kevään luolakokeisiin tilaa. Ja onhan sitä. Kovasti siis olen toukokuussa ilmoittautumassa luolalle. Tää projekti tosin meinaa tyssätä ilmoittautumislomakkeen täyttämiseen :D Ompa haasteellinen kaavake! Pitänee laittaa Kennelliitolle palautetta, että aloittelijoille pitäis olla kaavake, mihin tarttee täyttää vaan koiran tiedot ja rasti ruutuun kohtaan ”ikinä en ole missään käynyt enkä mistään tiedä, tulen vain paikalle silloin kun käsketään”. Kyllähän ne kaiken maailman rekistereistä sitten loput tiedot saavat :)

Ongelmaa siis tuottaa tuo, että mihin luokkaan olen ilmoittautumassa. Siis hä. Enhän minä sitä voi mistään tietää. Tiedän että luokkia on ehkä välillä D-A eikä aahan pääse ennen kuin kaksi beetä on valmiina. Höh. Jos jätän sen kohdan täysin tyhjäksi niin tajuaisivatkohan järjestäjät että olen tulossa siihen luokkaan mihin pääsen?

Toinen on näyttelytulokset. Käsittääkseni niitä kysytään siksi, että parsoneilta vaaditaan vähintään H-laatuarvostelu näyttelystä, että niistä voi tulla käyttövalioita. Mutta olen edelleen menossa siihen ensimmäiseen kokeeseen, joten valiota ei voi vielä ihan vähään aikaan tulla (vaaditaan käsittääkseni kaksi beetä, yksi aa ja vielä luonnon luolan tarkastus). Eli hetki menee vielä. Noh, Elviksellä on kymmenen näyttelytulosta, joista kahdeksan on ERIä. Laitanko siis sen viimeisimmän vaiko kaikki, pitääkö sertit yms. hienokkeet ilmoittaa? Entäs tuomarin nimiä tai paikkoja tai aikoja?

IHAN LIIAN VAIKEETA! Näinköhän Elviksen ja miun hienot urat jää tähän, että mamma on niin pirun yksinkertainen ettei vaan osaa ilmoittautua kokeeseen.. Pitänee kuitenkin luottaa siihen, ettei noi ilmoittautumisien vastaanottajat ole kuten KELAn tätit; tästä nyt puuttuu päivämäärä, ei siis voida käsitellä.. Pirulainen. Paineita tulee vielä.

Niin, ja jos saan joskus tuon ilmoittautumisen lähtemään ja edelleen minut päästetään koirineni kokeeseen, eihän minulla ole havaintoakaan miten siellä pitää käyttäytyä. Käsittääkseni ne kyllä ohjeistaa minua. Onneksi kyseessä on laji mitä ohjaaja ei voi kovin pahasti ryssiä (toivottavasti). Pääasia on kait että se koira menee sinne luolaan ja tekee töitä. Jos sitä ei huvita, minkäs minä sille voin tehdä :)

Harmittaa myös, että agiliidot on jäänyt luvattoman vähälle tältä talvelta. Mein treenit on ollu perjantaisin klo 20-21 eli aikas myöhään. Ja sitten kun ne on tuolla n. 40 kilometrin päässä, niin jotenkin ei vain jaksa lähteä viikon töiden jälkeen ajelemaan. Tosin kaikki ei mene mamman laiskuuden piikkiin. Autokin on ollut tosi vähän käytössä, joten sekin on rajoittanut aika paljon. Tarkoitus oli tänä vuonna tämänkin lajin neitsyys meidän kohdalta korkata, eli käydä eka virallinen startti tekemässä jossain joskus. Onko treenaamattomuus tarpeeksi hyvä syy olla menemättä :D

On tää koiraharrastaminen oikeestaan aika outo laji. Aina tarttee autoa ja kamalasti tavaraa mukana. Lisäks vaatteet on aina likaiset ja kuraiset ja kaikki kengät melkein puhki kuluneita tai vähintään ei-niin-vettäpitäviä. Ja sitten vielä itse pyörii millon missäkin metsässä ja tekee mitä ihmeellisimpiä juttuja, että koiralla olis kivaa tai että se oppis jotain.

Kun pakkailin näitä muuttotavaroita, arkistoista löytyi kaikenlaista hyödyllistä. Korkiton urheilupullo, hajonnut kakkapussipidike, silmälasien sangat, vanhat avaimet,… Eikä mitään näistä voinut heittää pois! Nämähän ovat loistavia esine-etsinnän rojuja tai tavaraa ensi kesänä ihan varmasti aloitettaan tarkkuusetsintään! Tarkkuusetsintäähän olen tasan kerran huvikseen koittanut, mutta ensi kesänä sekin otetaan jollain tasolla ohjelmistoon mukaan :D Lisäksi polttelee jo ihan hulluna päästä vetämään verijälkeä, nimittäin siihenkin kokeeseen joskus haluaisin. Parson-lehdessä oli joskus mukavasti kirjoitettu juttu verijäljestä ja sepä innosti minua. Olen joskus tätäkin harrastanut säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta jos lumet vain sulaisi niin nyt olisi into tehdä sitä enemmän. Pelto- ja metsäjälkeä viime kesänä tein jonkun verran, mutta se into laantuu aika nopeasti aina kun pitää niitä jälkiä tamppailla. Se on tylsää. Ei jaksa. Verijälki olisi mukavampaa, ja vielä Elvikselle ”rotunsa omainen” juttu. Eli sitä siis :)

Ainii. Yks juttu ei kyllä kamalasti polttele. Olis vähän sellanen tunne että näissä lähipaikkojen näyttelyissä melkein pitäis käydä, kun ne nyt on tässä lähellä ja niistä sais Elvis hyvää reeniä. Mutta jostain syystä se ei kuitenkaan ihan älyttömästi polttele. Toisaalta onhan se mukavaa nähdä tuttuja näyttelyissä, mutta jotenkin aina ahdistaa herätä sitä varten aikasin ja pönöttää kehän laidalla monta tuntia, kun todnäk jossain vaiheessa joko palaa päänahka tai sit kastuu vaatteet. Tosin yleensä aina on ollut ihan mukavaa käydä ja sen jälkeen on yleensä ollut ihan hyvä mieli, mutta jostain syystä se nyt ei innosta. Mutta ehkä sinne on vaan mentävä, edes muutama lähin kehä käymään kannatuksen vuoksi. Heinäkuussa sitten tosissaan muutamaan näyttelyyn, jos vaikka sen viimeisen sertin sieltä sais.. ;) Niin, mutta mitäs sen jälkeen? Kannattaako sitä näyttelyissä enää käydäkään jos käy sellainen juttu, että kolmas serti tulla tupsahtaa?

Mitähän vielä. Intoa olis tänään ollut mennä katsomaan niitä Elviksen jo eläviä pentuja, mutta autottomuuden takia piti sitäkin siirtää. Ehkäpä minä jo tiistaina pääsisin ihan livenä moikkaamaan kakaroita. Kuulin tuossa tovi sitten, että yksi Elviksen tyttäristä on majoittumassa tänne Järvenpäähän. Eli kun en itse voi pentua ottaa niin voin aina tuppautua kylään ja katsomaan miten kivaa se on pyyhkiä lattioita pissoista ja vaihdella papereita ja miettiä, mitä se seuraavaksi voi löytää ja tuhota… :) Pentujen kanssa eläminen on ihanaa :D

Höh, taas sataa lunta. Näinköhän tuo lumi pääsee ikinä sulamaan pihalta?! Hurjat kinokset on joka paikassa, mutta nopeasti ne tuntuu hupenevan kun vähänkin on ilma plussan puolella. Kenttä oli tänään jo aika märkä, saas nährä millasessa kunnossa se on kun kevät alkaa oikeasti puskea päälle! Täytynee hankkia kunnon saappaat kevättä varten, kun näköjään goretexeistä alkaa tulla vesi läpi.. YÖK.

No, eiköhän tässä ollut taas tarinaa tarpeeksi. Toisaalta varmaan Niina on ainoa kuka tätä lukee, joten nyt me voidaan jättää yksi puhelu soittamatta kun tiedät nää asiat jo ;)

18 Maa 2010 Rakkauden hedelmää synttärinä
 |  Category: Blogi  | Leave a Comment

Niinhän siinä sitten kävi, että Elvis antoi Ava-tyttöselle oikein odotetun synttärilahjan eilen 17.3.2010. Toivottavasti tämä toivottu paketti tuottaa tulosta ja edessä on taas monta pientä jalkaa kannattamassa pikkuisia parsoninalkuja. Elviksen kaukainen serkkupoika Ruåttista yritti lämmitellä ensin Avaa, mutta Tuurella oli selvästi hakusessa pitempiaikainen suhde kuin muutaman päivän aktit. Elvis sen sijaan lämmittelee lanteitaan myös leikatuilla uroksilla, joten lanneliike oli hallussa tälläkin kertaa. Ava oli ensin sitä mieltä, että hän kouluttaa tätä poikaa ja leikki vaikeasti tavoiteltavaa. Elvis sen sijaan innoistui vielä enempi, mitä hankalampi Avaa oli lähestyä. Lopulta pariskunta pääsi yhteiseen säveleen ja Avan synttäripäivä oli rakkautta täynnä.

Noin neljän viikon päästä ollaan taas viisaampia, mitenkä kävi. Lisää kuulumisia ja väliaikatietoja voi käydä urkkimassa Avan kasvattajan Pitmywits-sivuilta.

Elviksen jo syntyneet Mahottoman pennut voivat hyvin ja kasvavat vauhdilla. Sunnuntaina sitten vihdoin pääsen starttaamaan Rengon suuntaan ja lulluttamaan noita ihania karvapalleroita :) Taidanpa räpsiä muistikortin täyteen kuvia ja tukkia niillä Turpiaisen sivut :)

18 Hel 2010 Kakaroiden kuvia
 |  Category: Blogi  | One Comment

Tässä otokset Elviksen ja Rikan kakaroista. On muuten oivan värisiä yksilöitä. Muuten vielä nuo koirat vaikuttavat enemmänkin marsun poikasilta kuin parsonrussellinterriereiltä, mutta eiköhän niistä lähiaikoina kuoriudu oikean näköisiä elukoita.

May I present; Elviksen ja Rikan aikaansaannokset!

Rikan poika

Melkein Elviksen luukölaik, mut ei ihan. Isänsä poika ;)

Silmäpuolipoika

Silmäpuolipoika

Hurmaava tyttötrio!

Hurmaava tyttötrio!

Mielestäni kakaroilla on mitä mainion väritys. Varsinkin tytöt ovat niin erikoisen ja kivan värisiä, toivottavasti tulevat olemaan karvaltaankin mukavia.

Mahottoman kennelin huoltajalla Annella on kohta kädet täynnä hommia: Rikan ”isosisko” synnytti vain neljä päivää ennen Rikkaa 6 pientä pastorikakaraa. Omien huollettaviensa lisäksi jaloissa vipeltää kohta siis 11 terrierinalkua.

Näinköhän maltan odottaa, että pennut kasvavat tarpeeksi isoiksi että pääsee niitä lulluttelemaan :D

Ps. Näistä pennuista on vielä muutama vapaana, vinkvink :)

16 Hel 2010 Olipa kerran iltalenkki
 |  Category: Blogi  | One Comment

Pohjustukseksi tekstille: en ole roturasisti, ainakaan koirista. Tai en tunnusta. Mutta ihmisistä olen, yksi rotu ihmisistä nostaa niskakarvat pystyyn. Se ryhmä on ”Meidän koira on kotikoira, pieni koira tms. koira, ja sitä ei tarvitse kouluttaa”.

Lähdettiin Tuoreen Isin kanssa iltalenkille omille kulmille koirien ruuhka-aikaan. Ensin vastaan ”asteli” pikkutsihuhuhahaha, joka fleksissään ampaisi melkein Elviksen kinttuun kiinni. Setä ohkasen narun toisessa päässä ei tehnyt elettäkään poistaakseen tilanteesta pikkutsihuhuhahahaan, vaan katsoa möllötti kuin halpaa makkaraa meitä, kun yritin tilanteesta pois.

Hetken päästä vastaan tuli Isohko Terrieri. Keski-ikäinen täti tuli mutkan takaa iloisesti ravia, kun Isohko Terrieri fleksi natisten päätti näyttää mihin nyt mennään. Meidän äkättyään Isohko Terrieri iski keskelle tietä jarrut pohjaan ja aloitti hurjan ärinän. Täti siinä sitten yritti tohkeissaan kelailla kahden käden kanssa fleksissä ja valjaissa ollutta koiraansa keskeltä tietä pois. ”Ohituksen” jälkeen kuulin takaani tätimäisen torumisen; voivoi pikku karvanaama ei me nyt noin saada toimia kun tulee pikku koira ihana vastaan niin ei tuolla tavalla saa käydä kiltti koira. Hyi.

Kohta vastaan tuli verkkaisesti noutaja, jonka fleksin toinen pää ei selvästi halunnut nähdä meidän tulevan kohti. Koira jolkotteli toisella puolella jalkakäytävää kun lauma ohjaajia toisella puolella. Nyrpeänä siinä sitten pari metriä ennen kohtaamista rupesi ohjaaja kerimään koiraansa lähemmäksi päästääkseen sen heti meidän kannoilla taaksemme. Hyvä ettei hanuriin törmännyt kun niin lähelle puski takaapäin.

Seuraavan mutkan takaa kuulin jo ääniä. Setäpuolinen mies siellä yritti toppuutella Nuorta Noutajaansa, jolle hihna oli selkeästi käynyt aukomaan päätään. Nuori Noutaja oli hampaat tanassa repimässä omaa hihnaansa leikkikentän penkassa setän kanssa kun kävelimme ohi. Oikein säikähdin, kun oltuamme heidän kohdalla päätti tuo Nuori Noutaja ottaa ja lähteä moikkaamaan toista koiraa, ja setä ketterästi kuin gaselli kirmasi koiransa perässä pitkin hankia. Ehdittiin alta pois, onneksi. Parin sadan metrin päästä käännyin katsomaan taakseni; siellä se parivaljakko seisoi ja tuijotteli peräämme.

Mikä ihme noita ihmisiä siellä fleksin toisessa päässä oikein vaivaa? Ovatko ne ikinä kuulleet hallinnasta tai nähneet ”normaaleja” koiria liikenteessä? Eikö kauhistuneet katseet ohitustilanteessa kerro mitään aihetta katsoa peiliin tai siihen narun toiseen päähän ja kiinnittää huomiota siihen käytökseen? Onko tosiaan niin, että näitä pikku- ja isorekkuja ei viitsitä normaaleille käytöstavoille kouluttaa?

Olen ollut siinä käsityksessä, että pienet lapsetkin opetetaan tavoille, kukin tavallaan. Koirastahan monesti puhutaan perheenjäsenenä jne. Miksi lapsen pitää osata käyttäytyä edes välttävästi ihmisten ilmoilla, mutta koiran ei? (Pahoittelen tässä yleistystä, niitä poikkeuksia sekä lasten että koirien kasvatuksessa löytyy. Lapsettomana on hyvä huudella..)

Varmasti ainakin suhteellisen moni itsetietoisen pienen terrierin omistaja ja kanssaeläjä on taistellut hihnan kanssa, miten pitää toimia. Hankalia tilanteita on: toiset koirat, ihmiset, pyörät, kelkat, autot jne ovat varmasti tuottaneet tavalla tai toisella harmaita hiuksia. Mutta kun vähän viitsii tehdä selväksi sinne alemmalle tasolle hihnassa, että mikä on hyväksyttyä ja mikä ei, kaikkien elämä on huomattavasti helpompaa. Näin minä ainakin itse koen.

Elviksen kanssa ollaan jo onneksi päästy siihen saakka, että minun kanssa hihnalenkillä ei muihin koiriin saati ihmisiin tms. tarvitse kiinnittää huomiota. Jos muita on lenkkiseurana, hihnassa vetäminen on hittijuttu. Elvis ei enää siis edes kiinnitä juuri huomiota muihin koiriin vaan ohittaa ne pääsääntöisesti hyvin. Jos vastaantuleva koira ärähtää, antaa Elvis kyllä äänimerkin että kyllä täälläkin osataan. Jos poika syystä tai toisesta kiinnostuu vastaantulijoista tai ohittajista, tiukka ja matala ei riittää lopettamaan aikeet niihin anturankuviin. Ei meillä tule kuuloonkaan että jäädään tuijottelemaan perään tai haistellaan kaikki koirat jotka vastaan tulevat, saati että hihna kireellä ohitetaan haukkuen kaikki mikä liikkuu tai on paikallaan, tai odottamaan paikalleen että se naapurin rekku sieltä tulee kohdalle että voidaan hyökätä. Ei. Meillä kävellään hihnassa silloin kun siinä ollaan, eikä silloin leikitä ja hilluta ja huudella.

Olisi mielenkiintoista joskus nähdä, miten noilla tsitsuhuhuhahahaloilla, Isohkoilla Terriereillä ja Isottelevilla Noutajilla hoidetaan kotona asiat. Mahtaa olla showta kynsien leikkuut ja muut hoitotoimet. Koirilla tosin ei varmaan ole peräkiree olo, saavathan ne varmaan tehdä juuri sitä mitä haluavat ilman seurauksia.

Onneksi iltalenksulla vastaan tuli myös kaksi kolmikkoa, joille teki mieli nostaa pipoani. Pari lapinkoiraa tuli nuoren naisen kanssa vastaan, eikä naisen laumassa ollut vaihtoehtona urista vastaantulijoille. Loppusuoralla, juuri kun mammastakin oli tulossa näiden ajatusten kanssa vähän peräkiree, asteli vastaan nuoren pojan kanssa hienosti hallinnassa olevat kaksi sakemannia. VAU.

Ja vielä lopuksi niille, joilla on pihassaan aita, pieni lapsi ja lunta: Tehkää selväksi sille muksulle ettei kannata hypätä aidan päältä koiran selän taakse penkkaan juuri kun koira on haistelemassa naapurin uutisia. Tai sen jälkeen (tai yleensä ikinä) lähteä juoksemaan kiljuen perään kun koira poistuu taluttajineen paikalta. Sanokaa sille lapselle, että koira on eläin eikä sen kapasiteetti riitä miettimään onko se nyt naapurin Ritvan keskimmäisen lapsen pikku kätönen, mikä säikähtäneen koiran suusta kohta löytyy.

-Toisesta päästä kiree hihna-

16 Hel 2010 Pikku-Elviksiä putkahti maailmaan!
 |  Category: Blogi  | One Comment

Pikku-Elviksiä syntyi siis kaksin kappalein ja Pikku-Rikkoja kolmin kappalein eilen illalla 15.2.2010. Elviksestä tuli siis ylpeä isi, vaikkei se varmasti tajunnut vastuun määrää kun tyttöystävä vieraili meillä joulukuussa. Tais olla Miehellä muut ajatukset mielessä..

Kakarat ovat kuulema aikas kookkaita, mutta Rikan eka synnytys oli mennyt hyvin. Muita tietoja tähän hätään ei minulla vielä olekaan, mutta odotellaan jos vaikka kuvia ilmaantuisi joskus :)

Isi toivottelee lapsukaisilleen vilkasta ja energistä lapsuutta siellä kasvattajan hellässä huomassa ;)

02 Hel 2010 Niitä koiraelämän huonompia puolia..
 |  Category: Blogi  | 4 Comments

Voi piru että olin viikonloppuna pahalla tuulella. Koko viikonlopun kiukuttelin itselleni ja koiraparoille. Sunnuntaina ajattelin sitten käydä vääntämässä parin tunnin hikitreenit että kiukku laantuisi. Laantuihan se, hetkeksi.

Kun menin kotia, oli Elvis-poika jälleen keksinyt tekemistä ihan itse. Koira PRKL söi miun silmälasit! Joojoo, oma moka, mitäs jätin tavaroita väärään paikkaan. Mutta silti! Olis sitten napannut edes ne kaukosäätimet tai kirjan, mitkä oli myös pöydällä hollilla. Mutta kun ei! Miun ikivanhat ihan ihkut silmälasit on nyt pikkuriikkisinä palasina. Tosin aika taitavasti syötynä: linssit on edelleen naarmuitta. Mutta eihän se paljoa lohduta, kun kehykset on vuodelta miekka ja kypärä ennen käpysotia, joten linssejä ei juuri voi hyödyntää. Kyllä syletti.

Onni onnettomuudessa, sillä Instrussa oli kaikista kehyksistä -50%, wuhuu! Yleensä valkatessa pokia, löydän ne parhaimmat alelaarista. Nämäkin jo edesmenneet lasit maksoivat muistaakseni pokiltaan 50 euroa :) Yli puoli tuntia eilen mietiskelin ja testailin enkä uskonut tätiä, että kaikki potentiaaliset pokat on jo koitettu. Parit ihan kivat löytyi, mutta olin vähän pettynyt itseeni. Kerrankin olisi ollut mahdollista etsiä jotain uutta ja hienoa, ja parhaimmaksi katsomani kehykset olivat lähes identtiset vanhojen kanssa. Pöh.

Onneksi sain Instrun tätin vielä puhuttua ympäri, että jos vielä löytyisi jotkut pokat mitä en ole koittanut. Löytyihän sieltä sit! Harmikseni huomasin, että kivat hienot kehykset olivatkin kalleimmat mitä liikkeestä löytyi :D Oli siis otettava kuudes tai seitsemäs rundi, että ne toisiksi parhaat löytyisivät. Onneksi jotain löytyi, ja nyt pitäisi pari viikkoa piilareilla yrittää sinnitellä kunnes uudet lasit tulevat.

Huomasin myös, että minussa ei sitten ole pätkän vertaa muoti-ihmistä (ja kyllä, olen huomannut tämän myös aikaisemmin, nyt se vain jälleen tuli ilmi). Kaikki muotikehykset olivat joko liian blingbling tai muistuttivat armotta äitini hääkuvaa (kirjoittajan huom: vanhempani menivät naimisiin joskus kauan kauan sitten, jolloin muodissa olivat suuret, kuvaputkitelkkarit kuoria muistuttavat lasit. Eli ne lasit on silloin olleet ihan kivat.). Jostain syystä kärpäsen silmiä muistuttavat lasit eivät vain sattuneet minun päähän, vaikka kuinka täti vakuutteli näiden olevan viimeistä huutoa. Pahin yhdistelmä oli sekä blingblingit että sentin paksuiset, lautasta muistuttavat pokat.Nauroinkin tätille, että verkkari-ihmisenä voisi näyttää vähän hassulta hurjat timangit sankojen kyljessä, kun ne olisivat tiettävästi se ainoa naisellinen juttu minussa.

Onneksi laajasta valikoimasta löytyivät sopivan neutraalit ja pikkuisen erilaiset lasit kuin aikaisemmat. Niitä siis odotellessa.

Ainiin, tarjosihan Instru vakuutusta silmälaseille. ”Että sitten jos tulevaisuudessa jostain syystä käy niin että vaikka esim. lapsi tai KOIRA syö tai vääntelee lasit, niin tämä vakuutus korvaa”. Piikki ihan suoraan lihaan..

Ja taas sataa lunta.

31 Tam 2010 Ainii, tärkeät uutiset meinasi jäädä kertomatta
 |  Category: Blogi  | One Comment

Reilu viikko sitten sain puhelun ilouutisista. Rikan, eli Elviksen morsmaikun masusta oli bongattu 5 palleroa. Ei kuulema niinkään pientä, sillä lääkäri oli kovasti kysellyt että onko vuorokausista täyttä varmuutta, sen verran suuria jötkäleitä oli ultrassa näkynyt. Nyt sitten vielä kuukauden päivät odotellaan, minkälaisia ärvelöitä sieltä maailmaan putkahtaakaan :) En malttais odottaa että pääsisin lulluttamaan niitä palleroita. Voi tsiisus, mitenkä ikinä selviän siitä(kin) pentukuumeesta?!

Mutta siis astutukset meni kaiken kaikkiaan ihan hyvin, kerta tulosta on tulossa. Elviksen käytöksen odotin kyllä vähän rauhoittuvan astutuksien jälkeen, ajattelin jopa että johan tuo pojankoltiainen tajuaa milloin niitä narttuja kannattaa vikitellä ja milloin ei. Mutta olinpa väärässä, taas. Tuntuu siltä, että nyt ne leikatut urokset, nartut ja Oikeat nartut kiinnostavat vielä enempi. Huoh. Nolottaa ihan olla puistossa, kun Elvis innoissaan olisi nylkyttämässä kaikkia. Yhden kultsunkin oli pakko lähteä pois puistosta kun sen emäntää kävi niin sääliksi oma koira: kultsu oli ihan innoissaan että joku painii sen kanssa, mutta raukka ei ollenkaan ymmärtänyt että Elvis yritti täysin raiskata sitä jokaisesta eri kulmasta.

Onneksi tutut koirat on aika pitkälle jätetty rauhaan. Jotain taitaa siis Elviksen päässä sittenkin liikkua (?) kun ei herra yritä tuttujen koirien päälle käydä seksuaalisissa ajatuksissa. Toisaalta onneksi Elviksen bestis Lara (Espanjan vinttikoira) on niin korkea, että Elviksen pitäisi kirjaimellisesti yrittää hypätä sen selkään. Sekin on muutaman ison koiran kanssa nähty. Laran kanssa nämä hurjapäät juoksevat isoa rinkiä. Mikä lie paimenkoiran puolikas Elviksessä piilee, kun hurjaa ”ajohaukkua” huutaa aina kun muut koirat alkavat juosta kilpaa :) Jätkä pinkoo mitä ikinä noista pienistä kintuista pääsee. Jostain syystä se ei kuitenkaan ole vielä ikinä saanut Laraa tai Faroa (samanmoinen Espanjan vinttikoira) kiinni.

Yäk. Ulkona tulee taas kilokaupalla lunta. En tykkää. Joku perustavanlaatuinen ajatus on luojalta mennyt ohi: miksi ihmeessä lumi ei kasva maasta samalla tavoin kun nurmikko?! Ei tartteis aura-autoja eikä lumikolia, lunta olis vaan siinä missä sen kuuluiskin olla! Eikä se kastelis päätä ja naamaa ja vaatteita ja kaikkia kuten nyt kun se tulee taivaalta. Yöks. Pakkasetkii oli paljon kivempia.

30 Tam 2010 Kukkuu
 |  Category: Blogi  | Leave a Comment

Noi, nyt on Elviksen näyttelytulokset ajantasalla. Eli voittajassa sijoitus oli kolmas, ei toinen. Noh, ei ollu iso moka :)

Kämppä ois melkein myyty, eli kauppoja vaille valmis. Muutenki elämä meinaa mennä vähän sekaseksi, mutta voivoi. Elämä on. Kassotaan mihin suuntaan tää tästä kehittyy.

Ei siis tärkeitä asioita tällä kertaa. Pakkanen on sen verran hellittänyt että jo toisen kerran tänä talvena päästiin hakua treenaamaan esineruudun muodossa. Onneksi tämän päivän reenit meni kivasti, sillä toisella kerralla ne ei menny ihan niin kivasti :/ Testasin minä viikko sit Elviksen kanssa myös agia hieman, kovasti on innoissaan sekin kentällä. Pitänee vaan olla varovainen muiden urosten kanssa tässä alussa, ennen kuin poika pääsee hommaan kiinni eikä enää jaksa niistä välittää. Nyt voi olla että saattaa välittää rähinän verran liikaa :)

Nii. Että sellasta tällä kertaa.