22 Tam 2012 Elossa ollaan!
 |  Category: Blogi

Täällä ollaan, hengissä vielä. Sain viikonloppuna palautetta ettei ole paljon plokissa asiaa… No, nyt on. Ainakin tämän päivityksen verran :)

Edellisestä postauksesta on vierähtänyt tovi. Tovi tarkoittaa tässä tapauksessa näköjään lähes puoltatoista vuotta. Mutta niinhän sitä sanotaan että ”niin se aika rientää ku on kivaa”. Tuosta lauseesta voi olla toista mieltä, mutta onhan tässä kaikenlaista kivaa ja vähemmän kivaa tapahtunut. Seuraavassa tiivistelmää tuosta puolentoista vuoden varrelta.

Elviksen kanssa pyörähdettiin vuoden 2010 erkkarissa ottamassa EH , ja molemmissa voittajissa Helsingissä; Helsinki Winneristä VAL EH 2 ja Voittajasta VAL ERI 4. Vuonna 2011 näyttelyt jäi vain erkkariin, josta VAL ERI 4. Tarkoitus oli mennä alkusyksystä myös Tervakoskelle ja Helsinkiin (?) mutta Elvis oli dooppingissa loukattuaan jalkansa, jotta nämäkin kinkerit jäivät sitten välistä. Noista onnistuneista (…) reissuista arvostelut kirjoittelen kunhan kehtaan. Toivottavasti ennen kun puolitoista vuotta on mennyt.

Vuoden 2012 näyttelyt korkattiin viikonloppuna Turkkusessa, johon osallistuin Doran emännän yllyttämänä. Tapanani kun on osallistua näyttelyihin, jotka ovat maks tunnin ajomatkan päässä majapaikastani, joten tuo Turkkunen oli kyllä iiiiihan liian oman kehän ulkopuolella. Pakkohan minun kuitenkin oli suostua näytelmiin, kun Dora teki depyyttinsä. Ja hyvin tekikin; voitti Juniorit ja sai SA:n mutta ei sitten sijoittunut parraitten narttujen kehissä. Hieno temppu joka tapauksessa! Elvis pokkasi valioiden kakkossijan sekä kolmossijan parhaista uroksista. Ei huono! Ehkäpä tästä saan buustia vielä yrittää sitä toista cacibia Suomesta metsästää..

Niin, ja kukas tämä Dora sitten on. Noh, kaikki alkoi siitä kun Ida otti Norjasta yhteyttä ja halusi käyttää Elvistä astutukseen. Niinpä sievä Clara lennätettiin syksyllä 2010 Suomeen visiitille. Astutus sujui hyvin, vaikka juoksun aikataulu meinasi tuottaa ongelmia.. Niinpä marraskuussa Norjaan The Russell Yards -kenneliin Elviksen ja Claran rakkauden hedelmät, joista 3 suloisuutta selvisi hengissä. Claran synnytys oli hankala, ja yhtä lukuunottamatta lapsoset piti leikata ulos. Näistä kakaroista Helille ja minulle tuli Suomeen pikkuinen Dora, The Russell Yards Dora in Finland. Dora asustelee Kotkassa Katjan ja Jaskan hellässä huomassa. Lisää Dorasta omalla sivullaan (kohta ainakin) sekä kuulumisia blogissa.

        

Elviksen penneleillä menee muuten tietääkseni kivasti. Muutama Mahoton on niittänyt mainetta ihan ulkomaillakin saakka, ja Pitmywitsin pentuset menestyvät Suomen kamaralla. Kaiken kaikkiaan Elviksellä on jälkeläisiä 15, joista yksi odottaa tällä hetkellä Elvikselle lapsenlapsia :)

Syksyllä käytin Elviksen luolalla ajatuksena mahdollisesti tulevaisuudessa käyttövalion arvo. Noh, eipä ole pelkoa että Elviksen eteen tuota lyhennettä liitetään; jumalaton huuto tyhjässä luolassa. Voipi siis olla, että luolailut jätetään ihan vaan luontoon, ei keinoja enää meille kiitos! BH-koe käytiin suorittamassa Järvenpäässä kesäkuussa 2011, ja hyväksytyksi! :) Jee! Muuten katseet suunnataan taas tulevaisuuteen, että jospa sitä joskus kisakentillekin menisi agiliidossa ja tottiksessa. Noh, se jää nähtäväksi, ainakin tällä treenitahdilla..

Puoleentoista vuoteen on mahtunut jos jonkinnäköistä tapahtumaa, ylä- ja alamäkeä. ”Olosuhteiden pakosta” jouduin luopumaan asuinkumppanista Turposta. Turpo ei ollut minun omistuksessa, joten toisen kumppanin muuton seurauksena jouduin tästä persoonasta luopumaan. Ikävä on toisinaan kova, oli se sellainen pakkaus. Todella pahalta tuntui myös Norjaan jääneen narttupennun poismeno, tuo pentue oli kasvattajalle niin tärkeä. Kasvattajan on toisinaan pakko tehdä vaikeita päätöksiä etenkin, jos koiran terveys on uhattuna.

Onnistumisen elämyksiä sain jääkiekon MM-kisojen aikaan, kun Helin pyynnöstä kävin Elviksen siskoa Lilliä astuttamassa, onnistuneesti. Kauan odotettu pentue sai alkunsa, ja Suomi voitti illan pelin! :) Ihaninta tuossa astutuksessa oli, että toiveissa oli saada maailmaan tyttöpentu, jota niin kovin olin toivonut. Tyttö antoi odottaa itseään; kolmen pojan jälkeen yllätystyttö syntyi. Ihana Cilla, niin äitinsä oloinen, muutti elokuussa luokseni. Tälläkin kolikolla oli kääntöpuoli, oikeastaan kaksi. Cillan äiti, maailman ihanimman luonteen omaava Lilli menehtyi kohtutulehdukseen vain muutama päivä Cillan kotiintulon jälkeen. En vieläkään voi katsoa Lillin kuvaa ilman, että pala nousee kurkkuun. Lepää rauhassa Lilli.. Toinen kääntöpuoli oli se, että myös Cilla kävi riittävän lähellä menehtymistä. Onnettomuuden seurauksena Cilla vietti pari päivää tarkkailussa ja tiputuksessa, mutta palautui onneksi täysin omaksi reippaaksi itsekseen!

    

Mitäs vielä. Itse olen kerännyt valtavasti kokemuksia männävuoden aikana. Olen opetellut ravustamaan ja syömään niitä, perkaamaan kaloja, muikustamaan (mikähän se sana on..), ajamaan venettä, melomaan (ainakin vähän) jne. Lisäksi käytiin vaeltamassa, tosin ilman koiraa, kun Elvis leikkautti anturaansa jumalattoman syvän haavan :/ Olen myös saanut ampua hirvikiväärillä ja yrittänyt etsiä, tuloksetta, supien luolia. Olimpa mukana myös ”tekemässä joulukinkkua”, kokemus sekin josta hyvin selvisin.

                

Oliskohan tässä tällä erää tärkeimmät. Kovasti on äksöniä ollut reilussa vuodessa, vaikka osa aikaa siitä menikin välilevyn repeymän parantelemiseen, eli melko lailla liikkumattomissa merkeissä. Silti on ehtinyt vaikka mitä!

You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.

One Response

  1. 1
    Katja + Dora ja Pimu 

    Hauska että saatiin taas uutta luettavaa…
    Kiitos viimeisestä! Kiva oli käydä.
    Oon jo toipunu menestyksen aiheuttamasta shokista :)

Leave a Reply