02 Hei 2010 Pallo- ja pentuleikkejä
 |  Category: Blogi

Kerrotaas ensiksi ne palloleikit. Kaikkihan lähti siitä, että Elviksellä ja minulla ei ole mennyt leikit putkeen. Ja käytännössä tää on tarkoittanut sitä, ettei me olla keskenään juuri leikitty. Elvis kyllä leikkii muiden koirien kanssa (niiden ainakin jota se ei astu) ja itsekseenkin, mutta miun kanssa ei. Ei tule tarjoamaan leluja. Lähtee lelun perään jos sen viskaan, mutta ei leiki. Ottaa siis järjettömästi painetta minusta, kun ei kantti kestänyt.

Nyt asiaan on tullut muutos. Jostain syystä noutoja opetellessa sain Elviksen siihen vireeseen, että se toi minulle pallon. Tajusi heti parista kerrasta, että jos minulle tuo pallon niin ei se tarkoita sitä, että se automaattisesti lähtee pois (vaikka näin en kyllä ole tehnytkään). Pallo vaan lentää uudestaan ja sehän vasta kivaa onkin! Parin heittokerran jälkeen Elvis oli jo niin täpinöissään, että aloitti OMATOIMISESTI hetsaamaan ja repimään. JEE! Se siis tuo minulle lelun ja vielä nimenomaan leikkii MINUN kanssa! Uskomatonta! Oon niiiiiin iloinen tästä edistysaskeleesta että!

Tämä homma nimittäin helpottaa aikas lailla kouluttamista. Namit toimivat siis edelleen, mutta laiskana päivänä en niillä kovin hyvin saa viettiä nostettua. Mutta pallolla saan. Hieno juttu tässä on vielä sekin, ettei Elvis kuumene siitä kuitenkaan liikaa, vaan pysyy sopivassa vietissä. Eikä Elvis enää räi tuodessa palloa metrin päähän, vaan reippaasti kantaa sen minulle saakka että pääsee taistelemaan. Nimenomaan leikkimään minun kanssa. Jee! Tätä jaksan kyllä hehkuttaa pitkään.

Tästä aasinsiltana, huonona sellaisena, meidän agiliitotreeneihin. Aloitin siis Elviksen kanssa Hyvinkään Koiraurheilukeskuksessa vasta-alkavien valmennusryhmässä. Halli on ihan loistava ja kouluttajatkin tuntuvat osaavan asiansa. Opin kahdella ensimmäisellä kerralla taas enemmän kuin vuoteen. Siltä ainakin tuntuu, osasyynä tosin saattaa olla se etten ole kovin usein päässyt treenaamaan. Sain muutaman tosi hyvän vinkin kontaktiharjoitteluun, ja avot Elvis osaakin kontaktin jo kivasti. Näistä on hyvä lähteä jatkamaan :)

Sitten niitä pentuleikkejä. Ajelin vajaa viikko sitten kamalassa tuulessa Littoisiin ihastelemaan PitMyWitsin Avan ja Elviksen kakaroita. Ja voi jessus että olivat IHANIA! Kannatti ajaa pari tuntia suuntaansa, oli ne niin kivoja. Luonnetta löytyy kaikilta, ihan riittävästi. Enempi pentutestin tuloksista voi lukea Katjan blogista. En olisi millään malttanut jättää kakaroita taakse, mutta pakkohan se oli. Katjalla oli koko ajan silmä niin kovana etten ees yhtään näistäkään pennuista saanut kaapattua laukkuun mukaan :(

Eilen kävin sitten Jokela-Kellokoski-Hyvinkää -akselilla tutustumassa Elviksen pentuun ekasta pentueesta; Mahottoman Qorea Qruellaan eli Noppaan. Tai kavereiden kanssa ihan Penaan vaan :) Pena oli kanssa aika tempperamenttinen ja tosi kivannäköinen tyttö. Jännää nähdä mitä kaikista näistä pennuista kasvaa. On kyllä tosi mukavaa kun näiden kakaroiden ”vanhemmat” haluaa ottaa yhteyttä ja vielä pitääkin sitä. Toivottavasti tavataan taas pian ja ollaan yhteyksissä! :) Tässä Penastakin muutama otos: (suom.huom: Pena on siis tuo vähän isompi likka tuolla kesälaitumilla. Sitä edeltävän on niitä tuoreempia pentuja. Tää tyhmä ohjelma laitto kaikki samaan galleriaan enkä jaksa nyt hieroa enempää)

Sitten vielä pitää vähän rutista. Kävin tämän kipuilevan kantapään kanssa fyssarilla askelanalyysissä. Noh, terapeuttihan totesi heti, että jalka on ihan miten sattuu (okei, sanoi vähän nätimmin, mutta tarkoitti tuota). Eli kantapään luupiikki johtuu siitä, että jalka on lähtökohtaisesti väärässä asennossa ja kaikkien mutkien kautta aiheuttaa tuon. Ja tietty tän väärän asennon takana on taas jälleen kerran niinkuin aina ennenkin; liian yliliikkuvat nivelet. Höh. Kovasti nyt juNppaillaan ja kävellään vain korkokengillä, Vain Minun Jalkoja varten tehdyt pohjalliset jalassa. Täytyy kyllä myöntää, että pohjallisista on ollut jo nyt ihan äärettömän paljon apua, kävellessä jo pystyy kävelemään nilkuttamisen sijaan. Tosin koska aikaisemmin kengissä ei ollut pohjallisia, on jalat nyt sitten kipeät rakoista. Mutta sen kestää.

Mitään ihmeparantumisia terapeutti ei lupaillut, mutta sanoi kuitenkin että ehkä joskus tulevaisuudessa maybe pystyn vielä juoksemaan. Näillä siis mennään. :)

You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.

One Response

  1. 1
    Katja 

    Oli tosi kiva kun kävit! Tuutte sitten pentutreffeille Elviksen kanssa, jos aikataulut menee yksiin :)

Leave a Reply