17 Hel 2012 Onnellisuudesta
 |  Category: Blogi  | Leave a Comment

Lueskelin tuossa taannoin ystäväni pitämää blogia ja bongasin postauksen onnellisuudesta. Juttu kolahti omalle osalleni sen verran, että jäin mietiskelemään asiaa. Olen lähiaikoina ollut ehkä lievästi sanottuna kärttyinen ja huonotuulinen johtuen erinäisistä asioista joihin toivottavasti on joskus tulossa muutos, joten huonoa omaatuntoa potien jäin miettimään miten hyvin asiat oikeasti ovat. Halusin siis palauttaa mieleeni pieniä mutta onnelliseksi tekeviä asioita. Selailin täältä onnellisia juttuja, ja poimin omani..

Ystäväni ja perheeni ovat varsin tietoisia siitä, että nukkumistani ei kannata uhmata. Joten..

Ihan parhautta. Yleensä hyvä alku hyvälle päivälle.

Oma sänky. Paras sänky.

Ehtii nukkua pidempään kun ei suotta pyöri :)

On vaan niin luksusta. Tosin tästä saa nauttia harvoin, mutta on sitäkin ihanampaa.

plus se tunne kun tajuaa nukahtavansa ihan just. Tosin tätäkin tapahtuu harvoin, olen unessa kun pää osuu tyynyyn :)

 

Tiettynä hetkenä on vaan niin rentouttavaa.

Ah, tästä ei voi muuta kuin tykätä :)

 

Viimeisimmän parin vuoden aikana olen myös alkanut nauttia ulkoilmasta ja ulkoilemisesta ihan eri lailla kuin aikaisemmin. Taitaa olla koirien vika :) Ulkona vain on niin kaunista, rauhallista jne. Ja on vain mukava katsoa kun koirat tykkää juosta ja peuhata. Ja itse vain fiilistelee :)

Se näyttää nätiltä, vaikka märkä asfaltti haisee kamalalle.

Hyvä fiilis :)

Kumpa tulis kunnon luminen ja kylmä talvi..

 

Se vaan on.

 

Iiihana fiilis tajuta että kevät tulee :)

mutta vain, jos on kirkas ja kuulas keli. Syksy on muuten ihan ällöä.

Se vaan saa hyvälle tuulelle.

 

Hyvään viikonloppuun kuuluu ulkoilua ja rentoa touhuamista pihalla, metsälenkkiä koirien kanssa tms. Ulkoilu ja liikunta saa vaan yleensä hyvälle tuulelle, vaikka laiskuus vähintään ennen joka toista treenikertaa yllätääkin :)

Ah mikä euforinen fiilis :)

Tai sauna, vielä parempi.

 

Ihan täysin rauhassa voin rentoutua vain, jos kämppä on kunnossa ja muuten asiat mallillaan. Myönnän että olen aika suorittaja, aina pitäis saada jotain aikaiseksi että olisihyvä omatunto. Tekemättömät hommat yleensä vaivaavat pahasti ja vaatii taitoa, että saan ne pois mielestä.. Siksi onnelliseksi saa rauhalliset hetket, joihin kuuluvat mm.seuraavat asiat:

tai muuten vaan kaikki rästit.

Kynttilät on tunnelmallisia. Aistikkaan tuoksukynttilät tiukoissa rajoissa on myös ok.

Inhoan siivoamista. Mutta rakastan kun on siistiä.

For a while voi olla myös päivä töissä. On vain ihana ku on koti missä tuntee olevansa kotona.

Tuli on lumoavaa.

 

Enkä omistaisi koiria, enkä ystäviä, jos ne ei tekisi minua onnelliseksi. Kiitos siitä teille asianosaiset <3

Joskus raivostuttavaa, mutta on se niin vilpitöntä.

Hyvät ystävät tunnistaa.

Yksi ystäväni ilahduttaa korteilla ja kirjeillä tuolta pitkältä muilta mailta. Se on onnea se.

Siinä se vaan on <3

 

Ja vielä lopuksi muutama sekalainen. Pikkujuttuja, mutta niin mukavia :)

:) omat hömppäsarjat

Harvoin tapahtuu :P

Voiko parempaa olla?

Hah, se on vain mukavaa :)

Tuntuu hyvältä :)

 

Ja ihan vain:

Just because.

 

Kiitos Sannamari että laitoit ajattelemaan. Tehkäähän muutkin samoin, ei maailma ole aina niin harmaa kuin miltä se vaikuttaa!

22 Tam 2012 Elossa ollaan!
 |  Category: Blogi  | One Comment

Täällä ollaan, hengissä vielä. Sain viikonloppuna palautetta ettei ole paljon plokissa asiaa… No, nyt on. Ainakin tämän päivityksen verran :)

Edellisestä postauksesta on vierähtänyt tovi. Tovi tarkoittaa tässä tapauksessa näköjään lähes puoltatoista vuotta. Mutta niinhän sitä sanotaan että ”niin se aika rientää ku on kivaa”. Tuosta lauseesta voi olla toista mieltä, mutta onhan tässä kaikenlaista kivaa ja vähemmän kivaa tapahtunut. Seuraavassa tiivistelmää tuosta puolentoista vuoden varrelta.

Elviksen kanssa pyörähdettiin vuoden 2010 erkkarissa ottamassa EH , ja molemmissa voittajissa Helsingissä; Helsinki Winneristä VAL EH 2 ja Voittajasta VAL ERI 4. Vuonna 2011 näyttelyt jäi vain erkkariin, josta VAL ERI 4. Tarkoitus oli mennä alkusyksystä myös Tervakoskelle ja Helsinkiin (?) mutta Elvis oli dooppingissa loukattuaan jalkansa, jotta nämäkin kinkerit jäivät sitten välistä. Noista onnistuneista (…) reissuista arvostelut kirjoittelen kunhan kehtaan. Toivottavasti ennen kun puolitoista vuotta on mennyt.

Vuoden 2012 näyttelyt korkattiin viikonloppuna Turkkusessa, johon osallistuin Doran emännän yllyttämänä. Tapanani kun on osallistua näyttelyihin, jotka ovat maks tunnin ajomatkan päässä majapaikastani, joten tuo Turkkunen oli kyllä iiiiihan liian oman kehän ulkopuolella. Pakkohan minun kuitenkin oli suostua näytelmiin, kun Dora teki depyyttinsä. Ja hyvin tekikin; voitti Juniorit ja sai SA:n mutta ei sitten sijoittunut parraitten narttujen kehissä. Hieno temppu joka tapauksessa! Elvis pokkasi valioiden kakkossijan sekä kolmossijan parhaista uroksista. Ei huono! Ehkäpä tästä saan buustia vielä yrittää sitä toista cacibia Suomesta metsästää..

Niin, ja kukas tämä Dora sitten on. Noh, kaikki alkoi siitä kun Ida otti Norjasta yhteyttä ja halusi käyttää Elvistä astutukseen. Niinpä sievä Clara lennätettiin syksyllä 2010 Suomeen visiitille. Astutus sujui hyvin, vaikka juoksun aikataulu meinasi tuottaa ongelmia.. Niinpä marraskuussa Norjaan The Russell Yards -kenneliin Elviksen ja Claran rakkauden hedelmät, joista 3 suloisuutta selvisi hengissä. Claran synnytys oli hankala, ja yhtä lukuunottamatta lapsoset piti leikata ulos. Näistä kakaroista Helille ja minulle tuli Suomeen pikkuinen Dora, The Russell Yards Dora in Finland. Dora asustelee Kotkassa Katjan ja Jaskan hellässä huomassa. Lisää Dorasta omalla sivullaan (kohta ainakin) sekä kuulumisia blogissa.

        

Elviksen penneleillä menee muuten tietääkseni kivasti. Muutama Mahoton on niittänyt mainetta ihan ulkomaillakin saakka, ja Pitmywitsin pentuset menestyvät Suomen kamaralla. Kaiken kaikkiaan Elviksellä on jälkeläisiä 15, joista yksi odottaa tällä hetkellä Elvikselle lapsenlapsia :)

Syksyllä käytin Elviksen luolalla ajatuksena mahdollisesti tulevaisuudessa käyttövalion arvo. Noh, eipä ole pelkoa että Elviksen eteen tuota lyhennettä liitetään; jumalaton huuto tyhjässä luolassa. Voipi siis olla, että luolailut jätetään ihan vaan luontoon, ei keinoja enää meille kiitos! BH-koe käytiin suorittamassa Järvenpäässä kesäkuussa 2011, ja hyväksytyksi! :) Jee! Muuten katseet suunnataan taas tulevaisuuteen, että jospa sitä joskus kisakentillekin menisi agiliidossa ja tottiksessa. Noh, se jää nähtäväksi, ainakin tällä treenitahdilla..

Puoleentoista vuoteen on mahtunut jos jonkinnäköistä tapahtumaa, ylä- ja alamäkeä. ”Olosuhteiden pakosta” jouduin luopumaan asuinkumppanista Turposta. Turpo ei ollut minun omistuksessa, joten toisen kumppanin muuton seurauksena jouduin tästä persoonasta luopumaan. Ikävä on toisinaan kova, oli se sellainen pakkaus. Todella pahalta tuntui myös Norjaan jääneen narttupennun poismeno, tuo pentue oli kasvattajalle niin tärkeä. Kasvattajan on toisinaan pakko tehdä vaikeita päätöksiä etenkin, jos koiran terveys on uhattuna.

Onnistumisen elämyksiä sain jääkiekon MM-kisojen aikaan, kun Helin pyynnöstä kävin Elviksen siskoa Lilliä astuttamassa, onnistuneesti. Kauan odotettu pentue sai alkunsa, ja Suomi voitti illan pelin! :) Ihaninta tuossa astutuksessa oli, että toiveissa oli saada maailmaan tyttöpentu, jota niin kovin olin toivonut. Tyttö antoi odottaa itseään; kolmen pojan jälkeen yllätystyttö syntyi. Ihana Cilla, niin äitinsä oloinen, muutti elokuussa luokseni. Tälläkin kolikolla oli kääntöpuoli, oikeastaan kaksi. Cillan äiti, maailman ihanimman luonteen omaava Lilli menehtyi kohtutulehdukseen vain muutama päivä Cillan kotiintulon jälkeen. En vieläkään voi katsoa Lillin kuvaa ilman, että pala nousee kurkkuun. Lepää rauhassa Lilli.. Toinen kääntöpuoli oli se, että myös Cilla kävi riittävän lähellä menehtymistä. Onnettomuuden seurauksena Cilla vietti pari päivää tarkkailussa ja tiputuksessa, mutta palautui onneksi täysin omaksi reippaaksi itsekseen!

    

Mitäs vielä. Itse olen kerännyt valtavasti kokemuksia männävuoden aikana. Olen opetellut ravustamaan ja syömään niitä, perkaamaan kaloja, muikustamaan (mikähän se sana on..), ajamaan venettä, melomaan (ainakin vähän) jne. Lisäksi käytiin vaeltamassa, tosin ilman koiraa, kun Elvis leikkautti anturaansa jumalattoman syvän haavan :/ Olen myös saanut ampua hirvikiväärillä ja yrittänyt etsiä, tuloksetta, supien luolia. Olimpa mukana myös ”tekemässä joulukinkkua”, kokemus sekin josta hyvin selvisin.

                

Oliskohan tässä tällä erää tärkeimmät. Kovasti on äksöniä ollut reilussa vuodessa, vaikka osa aikaa siitä menikin välilevyn repeymän parantelemiseen, eli melko lailla liikkumattomissa merkeissä. Silti on ehtinyt vaikka mitä!

29 Elo 2010 VSP-viikonloppu
 |  Category: Blogi  | Leave a Comment

Ihan alkuun täytyy sanoa, että kolme viikkoa kesälomalla ollessani mietin, että pitäisköhän joskus kirjoittaa plokiakin. Noh, ei näköjään, kun en sen vertaa saanut aikaiseksi. Kolme viikkoa lomaa on siis ihan liian lyhyt aika lomalle.

Sitten taas näytelmäasiaa. Elokuun kylmä viimeinen viikonloppu meni kokonaisuudessaan näyttelyissä. Lauantaina oli suuntana Tervakosken KV, ensimmäinen näyttely valioluokassa :) Kauheen vähän oli parsoneita sinne eksynyt, vain 17 (vai 14?). Tiukka tuntui tanskalaisella tuomarilla olevan linja urosten kanssa, EH:ta ja H:ta jakoi tasaseen. Elvis oli siis ainoa ERI:n saanut uros, ja sitä myöten myös PU1 ja sai ekan CACIBinsa. Nartuille heltisi sitten muutama ERI enemmän, ja sieltä joukosta sitten nuori narttu valikoitui ROP-kehään vastaan. Narttu (no nii, en tod muista nimeä, niinku en nykyään mitään muutakaan) miellytti enempi tuomarin silmää ja pokkasi ROP-tittelin, ja Elvis oli siten VSP. Naureskelinkin, että oli niin kylmä ilma että mielelläni tulin kotia lämpimään ;) Ihan kun en olisi halunnut mennä sinne ryhmään katsomaan, mitä ryhmätuomari tällä kertaa olisi sanonut…

Tänä aamuna kello soi herättämään tämän vuoden TerriEriin. Ilma oli onneksi muutaman asteen lämpimämpi, joten ihan vain villapaidalla, trikoopaidalla ja tuulen kestävällä takilla tarkeni…! Tässä näyttelyssä myös pennut olivat mukana, ja rivistössä komeili myös Elviksen ekasta pentueesta Mahottoman Qorea Qruella. Noppa oli niin nätisti, vähän töhöstä karvasta huolimatta, että olikin sitten pentujen ROP! Ja jo toistamiseen peräkkäin, Hyvinkään näyttelyssä kävi nimittäin samoin! VAUTSI! On se Pena sitten aika pimu ;)

Myös Elviksestä virolainen tuomari Anne Sume tykkäsi. PU-kehän jälkeen (sijoitus siis 1.) tuomari päivitteli, että kun on niin ihanan temperamenttinen ja juuri oikean kokoinen uros, ”mutta miksi sillä on tuollainen häntä?!” :) Kauniisti tuomari oli kuitenkin arvosteluun kirjoittanut ”hieman iloisesta hännästä”. No, kivahan se oli kohteliaammin se ilmaista :)

ROP-kehässä tuntui tuomarilla olevankin vähän vaikeuksia, kerta kyseli että kumpihan teistä haluaisi voittaa tänään.. Mielenkiintoista. Myytti voiton vei, ja kehästä ilman ryhmäkisaa he Tiinan kanssa suuntasivat sitten luolakokeeseen. Näinköhän tuli Myytistä käyttiskin tänään :)

Kuvia latailen kunhan saan kameran takaisin kotia.. Silloin pitää ottaa myös hienosta kiertopalkinnostakin kuva, kohta on Wildfay’s Sea Breezen nimi kaiverrettuna muutaman muun komean parsonuroksen tavoin tuohon kilpeen :) Kyllä mamma on taas ylpiä poijjaasta :)

Arvostelut jälleen omalla sivullaan.

27 Hei 2010 Sieltä se tulla tupsahti: FI MVA!
 |  Category: Blogi  | 4 Comments

Jeejeejeejee! Wuhuu! Oujee! :)

Käytiin siis pyörähtämässä Helsingin Kesänäyttelyssä sunnuntaina 25.7.2010. Kaikki näyttelyrituaalit Sarin kanssa tehtiin kuten ennenkin; oli saunaa, seuraa, ruokaa ja juomaa. Ja aikainen aamuherätys. Mutta tällä kertaa se herätys kannatti.

Parsoneita oli kehässä kaiken kaikkiaan 17, joista 7 Elvis mukaan luettuna oli urosten avoimessa luokassa. Voivoi, olipas avoimeen ruuhkaa. Tuomarina oli Marie Hogarty Irlannista, eikä minulla ollut mitään tietoa minkätyyppinen tuomitsija on kyseessä. Olin tosin niin uuvuksissa edellisestä illasta sekä koko kesän töistä, että en oikeastaan jaksanut edes jännittää. Tästä jumituksesta kertonee myös se, että eipä tullut mieleeni ostaa edes luetteloa.. Onneksi Anja ja Marja-Leena olivat kirjanneet kaikki tulokset muistiin, että ROP-koiran omistajana pystyin täyttämään velvollisuuteni ilmoittaa tulokset foorumille. Olisi ollut noloa jos tuloksia ei olisi ollut..

Ensin näytti siltä, että tuomari jakaa vain kaikille EH:ta. Tuli melkein sama fiilis kuin voittajassa viime jouluna. Mitähän sitä oikein odottaisi.. Noh, tuomari kuitenkin taisi sen verran tykätä Elviksestä, että ERI napsahti ja kilpailuluokassa rankattiin ensimmäiseksi. Paras uros -kehässä ei juuri tunkua ollut, olisikohan kaikki neljä koiraa kehässä ollut. Sieltä se viimeinen serti sitten tulla tupsahti ja sitä myöten myös Fi MVA titteli! Ei huonosti; ensimmäinen näyttely 2-vuotissynttäreiden jälkeen! :) Kyllä jaksoi hymyilyttää :)

ROP-kehässä sitten jännäilin, että mitähän Elvis tuumaa kun taas on takana narttu. Tästä ei aikaisemmin kovin hyviä kokemuksia ole ollut, poika kun kävelee sitten väärin päin kehässä. Liekö johtunut Elviksen väsymyksestä vai mistä, mutta ei se tajunnut koko narttua. Paitsi kun ROP-kuvaa alettiin ottaa ja Elvis kääntyi toisin päin.. Yhtäkkiä kuului *naps* ja jännitys hihnasta oli kateissa. Kaskas, ketju näyttelyhihnasta oli katki ja Elvis nartun peräpäässä tekemässä tuttavuutta :D Tuomari vähän kateellisena vihjaisi, että hänkin on nainen että häntäkin voisi koira katsella, mutta Elvis ei vissiin noista vanhemmista naisista niin välitä ;) No, onneksi tuomari välitti kuitenkin Elviksestä ja ojensi ROP-ruusukkeen.

Ei siis auttanut antaa väsymykselle periksi, vaan oli jäätävä odottelemaan isoa kehää (ihan kun se olisi ollut kamalan vastenmielistä) ja sitä varten oli lähdettävä etsimään uutta talutinta. Tällä välin Marja-Leena ja Sari olivat hoitaneet meille asianmukaiset ruusukkeet ja pahvilaput, niitä kun ei kehäsihteeri tajunnut kehässä antaa. Jälkikäteen sai myös käydä pyytelemässä lisämerkintöjä arvosteluun, siitä kun puuttuivat serti- ja valiomerkinnät kokonaan.

Loppupäivä kului sitten odottelussa ja ”valmistautumisessa” isoon kehään ja isoon koitokseen. Tuomarina ryhmässä oli samainen kuin omassa kehässä, joten tuttua juttua oli luvassa.

Kun vihdoin päästiin kokoomakehään, tuntui että siellä ei ihmisillä ollut mitään järkeä päässä. Yksi tyyppi tuli liian myöhään kehään eikä löytänyt paikkaa, joten päätti sitten tulla suoraan meidän eteen niin, ettei tuomari nähnyt meitä. Kun huomautin asiasta neidille niin nyrpeenä vaan katseli takaisin. Eikä liikahtanut.. Lisäksi kaikki koirat tuppautuivat ihan liian lähelle. Isolla porukalla oli käytössään koko kehä, ja sinne ne muutamaan nurkkaan kaikki tunkeutuivat. Pitkän päivän jälkeen oli sekä handlerin että koiran pinna vähän kireällä, joten ärhentelyksi homma meinasi tosissaan mennä, ainakin koirien kesken.. Tästä villiintyneenä Elvis ei meinannut millään kulkea varsinaisessa kehässä nätisti, vaan laukkaili ja nyhti ihan miten sattuu. Onneksi oli paljon koiria kehässä, että kulkumatka oli suhteellisen lyhyt. Sitten vain seisomaan nätisti.

Tuomari alkoi kätellä porukkaa pihalle, ja valmistauduin jo kiittämään nätisti. Ja mitä vielä, siinä se tuomari sanoi että jatkoon vain! Ohhoh! Tää tuli vähän yllättäen. Ennakkoon arveltiin, että saadaan kävellä kierros kehässä ja kätellä tuomaria, mutta nyt saatiinkin tehdä ihan kaksi kierrosta! :) Edistystä sekin.

Marie Hogarty selvästi oli mieltynyt Elvikseen, sillä isosta kehästä käteen jäi RYP-4 sija! Todella hieno suoritus! :)

Olin itse vissiin niin väsynyt, että en oikeastaan edes tajunnut mitä tapahtui. Maanantaina alkoi kunnolla asia hymyilyttää ja olen todella ylpeä Elviksen saavutuksesta. Jos ei sillä elukalla aina ihan järki olekaan pelissä toiminnassa, niin kyllä se ainakin ulkomuodollisesti hieno koira on ;)  Olen kyllä muutenkin kuin menestyksen takia siitä ylpeä. Ei varmasti moni olisi uskonut tuota samaksi koiraksi, mikä vuosi sitten huusi kuin tapettava sika aina näyttelyssä. Siinä se poika pötkötti jalkojen juuressa kun mamma seuraili muita kehiä. Eikä juuri hötkyillyt mihinkään tai pitänyt ääntä.

Kaiken kaikkiaan sunnuntai oli siis (aamuherätyksestä huolimatta) todella hieno ja onnistunut! Kiitos kehän laidalla olleille kannustusjoukoille ja fiiliksessä mukana eläneille :)

Tässä muutama foto sunnuntailta (kuvat Heidi Ilman Sukunimeä :) ).

Niin, ja se arvostelu löytyy taas sivulta Elviksen näyttelytuloksia.

02 Hei 2010 Pallo- ja pentuleikkejä
 |  Category: Blogi  | One Comment

Kerrotaas ensiksi ne palloleikit. Kaikkihan lähti siitä, että Elviksellä ja minulla ei ole mennyt leikit putkeen. Ja käytännössä tää on tarkoittanut sitä, ettei me olla keskenään juuri leikitty. Elvis kyllä leikkii muiden koirien kanssa (niiden ainakin jota se ei astu) ja itsekseenkin, mutta miun kanssa ei. Ei tule tarjoamaan leluja. Lähtee lelun perään jos sen viskaan, mutta ei leiki. Ottaa siis järjettömästi painetta minusta, kun ei kantti kestänyt.

Nyt asiaan on tullut muutos. Jostain syystä noutoja opetellessa sain Elviksen siihen vireeseen, että se toi minulle pallon. Tajusi heti parista kerrasta, että jos minulle tuo pallon niin ei se tarkoita sitä, että se automaattisesti lähtee pois (vaikka näin en kyllä ole tehnytkään). Pallo vaan lentää uudestaan ja sehän vasta kivaa onkin! Parin heittokerran jälkeen Elvis oli jo niin täpinöissään, että aloitti OMATOIMISESTI hetsaamaan ja repimään. JEE! Se siis tuo minulle lelun ja vielä nimenomaan leikkii MINUN kanssa! Uskomatonta! Oon niiiiiin iloinen tästä edistysaskeleesta että!

Tämä homma nimittäin helpottaa aikas lailla kouluttamista. Namit toimivat siis edelleen, mutta laiskana päivänä en niillä kovin hyvin saa viettiä nostettua. Mutta pallolla saan. Hieno juttu tässä on vielä sekin, ettei Elvis kuumene siitä kuitenkaan liikaa, vaan pysyy sopivassa vietissä. Eikä Elvis enää räi tuodessa palloa metrin päähän, vaan reippaasti kantaa sen minulle saakka että pääsee taistelemaan. Nimenomaan leikkimään minun kanssa. Jee! Tätä jaksan kyllä hehkuttaa pitkään.

Tästä aasinsiltana, huonona sellaisena, meidän agiliitotreeneihin. Aloitin siis Elviksen kanssa Hyvinkään Koiraurheilukeskuksessa vasta-alkavien valmennusryhmässä. Halli on ihan loistava ja kouluttajatkin tuntuvat osaavan asiansa. Opin kahdella ensimmäisellä kerralla taas enemmän kuin vuoteen. Siltä ainakin tuntuu, osasyynä tosin saattaa olla se etten ole kovin usein päässyt treenaamaan. Sain muutaman tosi hyvän vinkin kontaktiharjoitteluun, ja avot Elvis osaakin kontaktin jo kivasti. Näistä on hyvä lähteä jatkamaan :)

Sitten niitä pentuleikkejä. Ajelin vajaa viikko sitten kamalassa tuulessa Littoisiin ihastelemaan PitMyWitsin Avan ja Elviksen kakaroita. Ja voi jessus että olivat IHANIA! Kannatti ajaa pari tuntia suuntaansa, oli ne niin kivoja. Luonnetta löytyy kaikilta, ihan riittävästi. Enempi pentutestin tuloksista voi lukea Katjan blogista. En olisi millään malttanut jättää kakaroita taakse, mutta pakkohan se oli. Katjalla oli koko ajan silmä niin kovana etten ees yhtään näistäkään pennuista saanut kaapattua laukkuun mukaan :(

Eilen kävin sitten Jokela-Kellokoski-Hyvinkää -akselilla tutustumassa Elviksen pentuun ekasta pentueesta; Mahottoman Qorea Qruellaan eli Noppaan. Tai kavereiden kanssa ihan Penaan vaan :) Pena oli kanssa aika tempperamenttinen ja tosi kivannäköinen tyttö. Jännää nähdä mitä kaikista näistä pennuista kasvaa. On kyllä tosi mukavaa kun näiden kakaroiden ”vanhemmat” haluaa ottaa yhteyttä ja vielä pitääkin sitä. Toivottavasti tavataan taas pian ja ollaan yhteyksissä! :) Tässä Penastakin muutama otos: (suom.huom: Pena on siis tuo vähän isompi likka tuolla kesälaitumilla. Sitä edeltävän on niitä tuoreempia pentuja. Tää tyhmä ohjelma laitto kaikki samaan galleriaan enkä jaksa nyt hieroa enempää)

Sitten vielä pitää vähän rutista. Kävin tämän kipuilevan kantapään kanssa fyssarilla askelanalyysissä. Noh, terapeuttihan totesi heti, että jalka on ihan miten sattuu (okei, sanoi vähän nätimmin, mutta tarkoitti tuota). Eli kantapään luupiikki johtuu siitä, että jalka on lähtökohtaisesti väärässä asennossa ja kaikkien mutkien kautta aiheuttaa tuon. Ja tietty tän väärän asennon takana on taas jälleen kerran niinkuin aina ennenkin; liian yliliikkuvat nivelet. Höh. Kovasti nyt juNppaillaan ja kävellään vain korkokengillä, Vain Minun Jalkoja varten tehdyt pohjalliset jalassa. Täytyy kyllä myöntää, että pohjallisista on ollut jo nyt ihan äärettömän paljon apua, kävellessä jo pystyy kävelemään nilkuttamisen sijaan. Tosin koska aikaisemmin kengissä ei ollut pohjallisia, on jalat nyt sitten kipeät rakoista. Mutta sen kestää.

Mitään ihmeparantumisia terapeutti ei lupaillut, mutta sanoi kuitenkin että ehkä joskus tulevaisuudessa maybe pystyn vielä juoksemaan. Näillä siis mennään. :)

15 Kes 2010 Esimerkki-Elvis
 |  Category: Blogi  | 2 Comments

Elvis on otsikon mukasesti ollut tosi esimerkki-Elvis. Käytiin nimittäin parsoneiden ulkomuototuomarikoulutuksessa mallina. Tai siis Elvis oli malli, minä en. Lohjalle siis päräytettiin katsomaan, miltä näyttää uudet tuomarit ja ottamaan vinkkiä, mihin näyttelyissä pitää kiinnittää huomiota. Elvis joutui seisomaan pöydällä tosi pitkään, kun näytillä oli jackrusseli ja kettuterrieri. Hankalinta ehkä oli pitää Elvistä paikoillaan, sillä vaikka uros-jack oli keskellä, oli se kettuterrieri kuitenkin narttu.. Voi jeesus tuota koiraa, se on ihan mahdoton noiden naisten perään! Mie oon vielä pulassa tuon kanssa joskus.. Kuitenkin, Elvis olis kovasti halunnut vilkkaammanpuoleisen kettuterrieritytön luokse, ihan sama oliko välissä uros vai ei. Ihme kyllä Elvis ei kuitenkaan yhtään irvistellyt urokselle, tais olla muut jutut vaan mielessä. Tosin pöytä meinasi pariin otteeseen kaatua, kun Elvis yritti ponkaista tytön luo. Ei onnistunut, onneksi.

Kun sitten Elvis tajusi, ettei sinne nartun luokse ole menemistä, alkoi poika (ihan varmasti kiusallaan) pitämään aikamoista laulukuoroa. Haukottelikin oikein kovaan ääneen, tylsää taisi olla. Tuomarikokelaita pikkusen hymyilytti. Kiitän onneani, ettei missään oikeassa näyttelyssä tartte noin pitkään koiraa seisottaa! Onneksi kouluttava tuomari myös huomautti, että nää koirat (=parsoninkakarat) on oikeasti suhteellisen vilkkaita, joten ei tartte ihmetellä että niillä pikkusen esiintyy tuollaista keskittymisongelmaa :)

Toinen esimerkki-Elvistapaus on tämän ja viime viikon lenkkireissuilta. En ees uskalla sanoa tätä ääneen ja pikkusen jopa hirvittää kirjoittaa, mutta Elvis on ollut nyt huomattavasti rauhallisempi hihnassa kun aikaisemmin. Kävelee tosi nätisti vetämättä (pieniä nykäsyjä joskus ei lasketa). Ja päästää uroksetkin ohi pelkällä vilkaisulla! Elvishän ei hihnassa aloita räyhää, mutta vastaa kyllä jos ohikulkija/vastaantulija älähtää ensin. Mutta nyt kävi jo moneen kertaan niin, että Elvis ei reagoinut mitenkään. Jopa kun aamulla vastaan tuli entisen naapurin partasuu-snautserit, joille Elvis huutaa jo kilometrin päästä, poika nosti vain niskakarvat pystyyn eikä pörähtänyt ollenkaan! Vautsi! Alkaakohan sillä pikkuhiljaa jotain sähinää tapahtua noissa aivojen synapseissa? Noh, en kuitenkaan pidätä hengitystä..

Ja sitten ehkä se hienoin esimerkkitapaus. Käytiin Nummisissa toisessa luolakokeessa lauantaina. Ja avot, tuloksena BEE!! JEE, BEE! Hieno parannus siis edelliseen keikkaan. Tyhjä luola ei mennyt ihan niin hienosti kun edellisessä. Putkiaivo kun on, niin jäi pyörimään ympyrää vain vasemmalla oleville pesille. Ekaksi yläkautta. Sitten alakautta. Sitten taas yläkautta… Tätä jatkui kunnes tuomari kysyi että jokohan tämä riittäisi :)

Harmittaa kun koeaikaa ei arvostelulappuseen laitettu, sillä aika oli jotain kolmen ja viiden minuutin välillä. Ei siis kovin kauan Elviksen nokka tuhissut hommissa. Tosin sitä kyllä selvästi kävi harmittamaan kun koe keskeytettiin; kettu pääs pellin taakse piiloon ja Elviksen hommat jäi kesken! Tylsää.

Edellisellä kerralla saatiin kyllä enempi rahalle vastinetta kun koirakin sai työskennellä täydet 20 minuuttia. Nyt tuli minuutille hintaa, mutta ehkä tuo oli parempi noin :)

Noh, pitäähän minun sitten tilittää viikonlopusta jotain huonoakin. Kaksi polkupyörää varastettiin Järvenpään asemalta. Jeejee.. Olen siis jalkamiehenä nyt, ja aamun niin tiukat minuuttiaikataulut menee ihan uusiks. Epäreilua. Toivottavasti ees se vino poljin hajoaa ja varas tipahtaisi tangon päälle oikein tuskaisesti. Se olis sille nilkille ihan oikein. Kyllä se varmasti naistakin sattuis, mut miestä helpommin ja varmemmin. Toivotaan siis että nilkki-varas-inhottava-hyypiö sais nenilleen kunnolla. Tyhmä kun on.

05 Kes 2010 Kettu- ja pentu-uutisia
 |  Category: Blogi  | One Comment

Hellurei ja hellät tunteet. Aika kuluu ku on kivaa ja silleen :) Eli edellisestä kirjoittelusta on taas aikaa.

Korkkasin sitten viime lauantaina 29.5. koeurani Elviksen kanssa. Luolakokeessa tuli käytyä, ja treenaamatta :) Viime syksynä käytiin pari kertaa luolalla, ja koska oli niin runsasluminen talvi, meni pitkään ennen kuin Nummisissa treenit alkoivat. Noh, sitten kun olisin itse päässyt treeneihin, niin ne oli aina peruttu. En kuitenkaan viitsinyt peruuttaa koetta, sillä taipumustahan siinä mitataan :) Ja niinhän minulla muutenkin on tapana sanoa, että lahjattomat reenaa.

Koe meni pisteellisesti aika huonosti, tuloksena oli C35. Minulle tämä oli kuitenkin erävoitto ja olen Ylpeä Mamma. Pelkona nimittäin oli, että Elvis ei osaa mennä ahdingosta kun on siitä vain kertaalleen vai kahteen kertaan ängennyt. Toinen huoli oli tyhjä luola, sillä sitäkään ei olla treenattu koskaan.

Arvonnassa saatiin numero 1, just se mitä pelkäsinkin. Pystyin kuitenkin rauhoittamaan itseni ja annoin koiran tehdä mitä se osaa tehdä. Ja niinhän se parin kehumisen jälkeen ahdingosta sujahti! Tyhjän luolan tarkastus oli tuomarin sanojen mukaan Täydellinen, koira ei pitänyt yhtään mitään ääntä luolassa. Tosin en meinannut saada koiraa sieltä pois, kun Elvis oli sitä mieltä että koska täällä haisee kettu, sen täytyy olla täällä jossain.

Koska tyhjä luola meni loistavasti, aloinkin jännittämään että meneeköhän poika toista kertaa ahdingosta, kun edelliselläkään kerralla siellä ei ollut mitään. Ja mitä vielä, nyt ei tarvinnut edes kehua kun Elvis ryömi luolaan. Koira kävi katsomassa etupesän ja löysi ketun kaksoispesältä ja ilmaisi sen vähän käheästi. Kun kettu päästettiin eteenpäin, se meni vasempaan pesään. Elvis harhautui ja kääntyi T:ltä oikealle, mutta palasi nopsaan takaisin ja meni painostamaan madallukselle. Vähän poika säikähti kun kettu antoi taikaisin, mutta jatkoi työskentelyään madalluksen takaa. Jossain vaiheessa ihmettelin että mitähän tapahtui kun haukku lakkasi ja liput ilmoittivat koiran suuntaavan pois ketulta, kohti tyhjiä pesiä. Elvis palasi kuitenkin pian takaisin ja uskaltautui uudestaan madallukselle. Olin lisäksi ihmeissäni, että miksi kettua ei tästä enää päästetä eteenpäin niinkuin harjoituksissa, mutta selvisi sitten myöhemmin, että kokeissa se jää jompaan kumpaan kulmaan aina. Treenit ovat sitten asia erikseen :)

Tuomaria nauratti kovin, että ohjaajakin taisi yllättyä että koira kuumentui ennen riistakoetta. No niinpä tein, sillä ennen riistaa vastasin tuomarin kysymykseen, että tuskin koira riehaantuu. Väärässä olin, nimittäin kun otin koiran autosta ja menin ladolle päinkin, niin hurja haukku ja huuto alkoi. Kyllä, sillä on siis todistettavasti jotakin riistaviettiä :)

Tuomari jutteli, että oli varsin yllättävä ja erikoinen koe. Osallistujat olivat nimittäin todella nuoria, kaikki 10 koiraa n. kaksi vuotiaita. Lisäksi erikoista oli ollut se, että yhtä koiraa lukuunottamatta joka ikinen koira suoritti tyhjän luolan tarkastuksen täydellisesti eli täysin ilman ääntä. Ja tällä yhdelläkin oli vain muutama intohaukku.

Tuloksena siis C35. Arvostelussa mainittiin, että työskentelystä näkyy kokemattomuus ja koiran nuori ikä, ja vielä rohkaisuksi oli kirjoitettu että todella lupaava koira, jolle ikä varmasti tuo itsevarmuutta työskentelyyn.

Olen siis itse tyytyväinen, ja Elviskin oli läähätyksestä päätellen :)

Sitten niitä pentu-uutisia. Eli 16.5. syntyneet Omenapennut voivat hyvin ja kasvavat vauhdilla. Pentujen emällä Avalla oli vähän vaikeuksia suoliston kanssa, mutta niistäkin onneksi päästiin ja Avan maidontuotantokin palasi normaaliksi. Littoisissa siis kaikki hyvin :) Kuvia ja muita turinoita voi käydä tarkemmin lukemassa kasvattajan blogista täältä.

Myös Lappeenrannan suunnalta saatiin vihdoin odotettuja uutisia. Armi (Kinapak Jad Agate) synnytti 3.6. kolme kakaraa, joista ensimmäiset kaksi olivat narttuja ja kolmas uros. Kuvia näistä ei vielä minulla ole, mutta varmasti ajan kanssa Katri niitä minullekin viskaa.

Tänään käytiin Elviksen kanssa moikkaamassa Mahottoman pentueen yhtä ärvelöä, joka asuu tuossa Järvenpäässä meidän lähellä. Kovasti on Iines kasvanut sitten pentuaitaus-aikojen. Kivan näköinen tyttö sieltä pentumaisen ulkoasun takaa kuoriutuu. Vaikka kyseessä oli se pentueen hurjapää ja villi”varsa”, on käytöstavat kuitenkin jo inhimilliset. Reipas pentu on olematta kuitenkaan tyhmänrohkea. Aika suloinen pakkaus siis :)

Leikit isällä ja tyttärellä sujuivat todella hienosti. Isillä vaan kun on vähän taipumusta seksuaaliseen ajatteluun, piti mamman aika-ajoin olla muistuttamassa leikkitoverin olevan hänen oma tyttärensä.. Alla on muutama otos isän ja tyttären leikeistä.

21 Tou 2010 Tuomi kukkii
 |  Category: Blogi  | 3 Comments

Ainakin isin sanoman mukaan. Mie olisin kyllä sanonut että se pihalla oleva puu on sireeni (tms.) kun se haisee pahalle ja näyttää ihan sireenille, mut ehkä minä uskon tässä asiassa vähän viisaampiin kuin itseeni. Myös kukkapenkissä kukkii oranssit kukat. Niitä on ainakin neljä! Ja taas viisaampien puheista päätellen kukkien rotukin selvisi; ne on ehkä tulppaaneja. En kyllä edes tiennyt, että tuon värisiä tulppaaneja on, mutta kyllä ne ehkä etäisesti niiltä vaikuttaa. Joten mein pihalla kukkii tulppaaneja! Kiitos työkaverin, joka valaisi mitä kukkasia nämä ovat.

Se yksi keltainen kukka on edelleen mysteeri. En tiedä vieläkään, onko se rikkaruoho vai joku keltainen kukka. Kukkii se siinä toisessa kukkapenkissä, mutta sieltä löytyy kyllä myös Oikeita Rikkaruohoja. Jaa-a, jännä nähdä paljastuuko tän kasvin rotu ikinä. Toisaalta se on kyllä aika ruma kasvi, joten ehkä voisin sen nyppäistä pois ja leikkiä ainakin, että se oli rikkaruoho. Mut kukkiiko rikkaruohot? Vaikeita asioita..

Niinhän siinä sitten kävi, että luolakokeeseen ei tarvitsekaan mennä. Onneksi soittelin setälle mahdollisista treeneistä, kun paljastui että minulle ei ole ilmoitettu kokeen peruuntumisesta. Olisi harmittanut ajaa Vihtiin laina-autolla vain todetakseen, että kettu oli nössö eikä uskaltanut mennä luolaan :)

Tosin nyt on sitten varattuna kaksin kappalein uusia kokeita. Ajankohdasta en taida uskaltaa paljastaa, sillä nähtäväksi edelleen jää ehdinkö treenaamaan ennen koetta. Eli jos koe menee penkin alle niin kukaan ei muista kysellä miten meni, ja asia jää unholaan..

En oikeastaan kyllä tiedä onko sillä ettei pääse treenaamaan mitään väliä koiralle, mutta minulla saattaisi olla vähän luottavaisempi olo kokeen suhteen jos takana olisi edes yhdet treenit. En siis ole ikinä käynyt minkään valtakunnan kokeissa, mutta sen verran tiedän että jos joku pipariksi menee niin se on yleensä aina siellä hihnan toisessa päässä se vika. Eli ehkä voin ottaa syyn sitten näistäkin kokeista, jos Elvis Ei Vaan Osaa. Ehkä minua se itse koekäyttäytyminen huolestuttaa, tyhjän luolan tarkastuksen lisäksi. Mitäs jos itse hölmöilen jotain tai teen jotain, mitä en saisi tehdä? Mitäs jos Elvis ei menekään ahdinkoon? Mitäs jos se ei haukukaan reikäpellin takana? Otetaanhan muuten pellit pois ketun ja koiran välistä, otetaanhan? Tää oli ihan oikea kysymys. Niin, ja mitäs jos koira menee tyhjään luolaan mutta ei etene siellä?! Ihan kauheeta, en oikeastaan tiedä mistään mitään. Miksiköhän ilmoittauduin kahteen kokeeseen?!

Asiasta kukkaruukkuun. Katja heitti minua parilla valokuvalla pentusista. Kantsii kuitenkin käydä kattomassa Pitmywitsin omia sivuja, siellä on rutkasti enempi kuulumisia penteleistä kun täällä. Tässä kuitenkin muutama otos:

19 Tou 2010 Itsemurhaeläimiä
 |  Category: Blogi  | 2 Comments

Olen kuvitellut, että kevät tuo ihmispopulaatiosta esille kaikki naiset, ketkä on raskaana ja hörhöt, mitkä muuten vaan kiipeää ylös koloistaan. Mutta tämä kevät onkin tuonut jotain ihan muuta. Nimittäin itsemurhaeläimet. Ja mein pihalle. Pelottavaa.

Kaikki siis lähti joku aika sitten, kun ihmettelin miksi koirat on niin vauhkona pihalla varsinkin aamutuimaan. Syylliseksi ilmoittautui pian orava, joka rohkeasti ravaa pitkin mein pihaa. Sisko epäili, että se orava on ottanut vaikutteita Aidan takaa Hammysta, kun sen liikkeet on ihan verrattavissa tähän julkkis-sukulaiseen. Tiedä siitä sitten, mutta kovin rohkee karvahäntä kyseessä on. Orava ihan selvästi on sitä mieltä, että nyt on hänen reviirilleen muuttanut jotain ihan vääriä tyyppejä, sillä se ihan varmasti tekee vain kiusaa. Orava nimittäin kiipeilee seinällä ja aidan päällä pelkäämättä aidan takana olevia hirviöitä. Joskus se oikein ottaa katsekontaktia ja säksättää, mutta ei tee elettäkään lähteäkseen karkuun. Orava myös ravailee pitkin rännejä niin että kolina käy, mutta aina sen verran kaukana ettei monsterit sitä pääse nappaamaan. Ainakaan vielä. Nähtäväksi jää, kuinka rohkea yksilö kyseessä on. Pari kertaa on ollut aika lähellä, kun orava kirmaa liian alhaalla tai lähellä haukkuja.. Pelottaa ihan. Ei niinkään sen oravan puolesta, se on varmaan tiedostanut riskin tulla iltapalaksi, vaan sen puolesta että siltä ei lähdekään henki heti. Ja yök, mie en kyllä voi sen jälkeen ehkä toimia. Näin jo pari viikkoa painajaisia pelkästään kun näin, että orava juoksi auton alle. Voi raukkaa.

Toinen hullu eläin löytyi eilen naapurin puolelta, ihan meidän oman ulko-oven vierestä. Esteeksi ja aidan aukon peitteeksi on joku näppärä henkilö joskus laittanut vihreän kukkapenkinsuojuksen. Sen takaa piikit törötti ja sähinä kävi. Itsemurhasiili! Mutta ei sekään tajunnut liikkua mihinkään koko päivään. Siellä se makoili ja esitti piikkipalloa kun aidan toisella puolella vauhkottiin elukasta liian lähellä. Voivoi, mihin tää maailma on menossa kun eläimetkään ei enää tunne rajojaan..

Asun selvästi liian maalla, sillä pihapiiristä löytyy myös jättikokoisia jäniksiä sekä ihan liian kovaäänisiä fasaaneita. Nämä kyseiset lajikkeet ovat vielä toistaiseksi tajunneet kestää takapihan puolella, mutta jännityksellä odotan sitä päivää kun kaikki kulmakunnan elukat tekee atakin suoraan meille. Ihan vaan kiusallaan. Meinaa käydä pelottamaan..

Niin, ja luolakoekin on peruttu. En tiedä miksi olen vähän pettynyt, vaikka ehkä näin on parempi. Enhän mie ole päässyt edes treenaamaan jännitystä, saati sitten Elvis luolaan ollenkaan sitten viime syksyn. No, elämä on.

Ja vielä: pentuset sitten syntyivät Pitmywitsin nimiin sunnuntaina 16.5.2010. Kolme komeaa urosta ja kaksi sievää narttua. Vautsi. Kuvia tulee kunhan ehdin latailemaan. Sillä välin tarkempia kuulumisia Katjan käsialalla täältä.

16 Tou 2010 Kesä ja kärpäset. Ja koivu. Yök.
 |  Category: Blogi  | Leave a Comment

Tunnen melkein itseni Carrie Bradshwksi. Ulkonäöllä ei oo mitään tekemistä tämän argumentin kanssa, ennen kun joku nokkela ehtii siitä mainita. Ei. Vaan tällä, että istun pihalla mekko päällä läppäri sylissä ja kengät jalassa. Tosin minun jalkineet on cittarista parilla eurolla ostetut läpyskät ja mekko jotain henkkamaukan alemyynnin tavaraa. Juomanakin miulla on lantrattua mehua kun Carrie olis varmaan nauttinut Manolot jalassa Cosmopolitania. Mutta läppäri sentäs on parempi ja uudempi kun Aidolla Carriella :). Eli ei meillä kyllä oikeastaan ole mitään yhteistä, näin tarkemmin kun ajattelee :)

Kauheesti on taas tapahtunut kaikkee. En vaan ole ehtinyt, viitsinyt tai muuten vain saanut aikaiseksi kirjoitella kuulumisia. Töissä on nimittäin joutunut tekemään töitä! Siitä siis tämä tietoliikennekatkos johtuu. Enhän mie kuitenkaan kotona niin kauaa ole, että saisin aikaiseksi plokia kirjoitella. Kevät on nääs tullut, ja samalla tuli aika rientää taas kaikenmaankoiraharrastuksiin. Kyllähän mie kotona koneella istun, tietty sen aikaa että saan farmini hoidettua :D Kiitos vaan Sarin, kuka koukutti miun täysin farmvillen pauloihin joskus taannoin.

Nii, ai että mitä tässä on tapahtunut. No ensiksikin tärkeimmät: molemmat Elviksen naisseikkailuista tuotti tulosta. Väliaikatietona tällä hetkellä on, että lämmöt ovat Avalla alkaneet nousta ja jännityksellä odotellaan, onko luvassa sunnuntai vai maanantaivauvoja. Lisätietoja ja kuvia voi käydä katselemassa Pitmywitsin sivuilta (linkki vasemmalla). Lappeenrannan ”seksilomastakin” oli meidän Siemenlingolle iloa, mutta taitaa tuo Armin kasvattajakin olla mielissään reissusta. Ultrasta paljastui neljä rakkauspakkausta, joten näitä olisi sitten luvassa toukokuun lopulla.

Luolakoe olisi ensi viikolla, mutta kertaakaan en ole päässyt edes treenaamaan. Ainiin, se ilmoittautuminen meni sitten vissiin ihan putkeen kerta koepaikan sain :) Hittolainen kun työt meinaa nyt haitata vapaa-aikaa ihan tosissaan. Olen ollut todellakin töissä, ja välillä meinaa tulla hankaluuksia hoitaa velvollisuuksia harrastuksia kohtaan. Lisäksi tämä kettuilu kun on aika pitkälti niiden kettujen omistajien hallusa, joten jos ei treenejä järjestetä niin hankalahan sitä on reenailla. Toisaalta, niinhän olen aina sanonut että lahjattomat harjoittelevat, joten saas nähdä jos en viikolla treeneihin pääse niin sitten mennään kokeeseen kylmiltään.

Kävinpä tuossa taannoin myös Itävallassa päivän reissulla. Elviksen ekan tyttöystävän mamma tarvitsi kipeästi apua pennun kuskaamiseen ulkomaille, joten tottahan minä tartuin syöttiin päästä käymään Wienissä. Mahottoman Ponteva Patrick tulikin sitten meille yöksi, ja eräänä varhaisena lauantaiaamuna lensin kakaran kanssa Wieniin. Oli kyllä mahtava päivä, vaikka Susanin mielestä olin tuonut Suomesta törkeän kylmän ilman mukanani. Nautin kyllä koko päivästä, ja illalla olikin jalat ja pää ihan väsynä. Takaisinlennosta en taida muistaa juuri mitään :)Enkä edes voinut laulaa ”juonut viinii Wienissä” sillä enhän minä malttanut edes päiväkahville istuutua!

Saatoin myös keväällä asettaa itselleni virallisen epävirallisen tavoitteen nimeltä BH-koe. JKK järjesti viime viikolla kokeen, jota olin myös järjestämässä ja katsomassa. Ja hui kauhee mikä jännätys oli pelkästään katsoa muiden suorituksia! Meinaa tulla pupu Puputin pöksyyn ennen syksyä, jolloin olisi tarkoitus yrittää bh:ta Elviksen kanssa. Voivoi, mihinkähän mie olen lusikkani työntänyt..

Nyt kun kevät on jo pitkällä, uskalsin kukkapenkistä kaivaa havut pois. Ja kas kummaa; siellähän kasvaa kukkia! Parissa on jo nuput, saan siis jännityksellä odottaa minkä värisiä kukkia pihalla kasvaa. Toisessa kukkapenkissäkin on elämää, sielläkin kasvaa varmuudella ainakin yksi kukka. Tuosta toisesta en tiedä onko se oikea kukka vai rikkaruoho, mutta kasvi kumminkin :D Voisiko joku viherpeukalo kertoa, pitääkö noille tehdä jotain muuta kun kastella kesän aikana? Minun kasvitietämyksen taso taisikin jo paljastua edellisessa lauseessa..

Agiliidon osalta sen verran, että ne siirtyivät nyt ulkokentälle. Huonolta näyttää tämänki ryhmän tulevaisuus, meinaa ohjaajat loppua seurasta. Onneksi pääsin vahingossa peruutuspaikalle valmennusryhmään, joka alkaa kesäkuun lopussa ja päättyy elokuun lopussa. On siis jotain ohjausta tiedossa, joten nou panik. Hakuilut jatkuu kaikesta JKK:n säädöstä huolimatta. Tämäkin on valitettavan paljon aiheuttanut päänvaivaa. Toivottavasti kaikki vouhotus ja huhujen levittely olisi nyt ohi, ja että kaikki pääsisivät jatkamaan tärkeintä: treenaamista. En ees voi enempää asiasta kirjoitella, muuten tulisi varmasti liian pahaa tekstiä. Joten se siitä.

Kaikin puolin muuten taitaa täällä olla kaikki ok. Yhdelle työnantajallekin pystyin sanomaan kiitti-ei-kiitti, ja vanhassa työssä töitä tuntuu riittävän. Näin se maailma taitaa jatkaa matkaa vaikka ei kaikesta niin kovin ressaiskaan.

Nyt tuntuu menevän teksti liian filosooviseksi, joten otampa ja virittelen lakanat kuivumaan. Jospa tuosta kera koirien lähtisi käymään uimassa, tuntuvat karvanaamat olevan niin kuumissaan.

Katsotaan viikon päästä, kuittaako kettu vai ei.